Lausunto selvitykseen aamu- ja iltapäivähoidosta

Vapaa-ajattelijain liiton lausunto Esa Iivosen selvitykseen
"Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuus, toiminnan laatu ja muutostarpeet"

Opetusministeriö on 12.2.2009 julkaissut Esa Iivosen selvitysraportin, jossa tehdään useita kehittämisehdotuksia koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseen. Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestönä. Liitto pyrkii edistämään yksilön ja ajatuksen vapautta, tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, vastuuta lähimmäisestä ja ympäristöstä sekä tiedepohjaista todellisuuskäsitystä. Tältä pohjalta liitto esittää lausuntonaan selvitysraportista ja sen toimenpide-ehdotuksista erityisesti katsomusvapauden eli uskonnon ja omantunnon vapauden edistämisen näkökulmasta seuraavaa:

Kokonaisuutena toimenpide-ehdotukset toteutettuna selvästi kehittävät koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa kuntien vastuulla ja osana peruskoulujen toimintaa. Aamu- ja iltapäivätoiminnasta vain noin puolet on kuntien itsensä tuottamaa ja toinen puoli on palveluntuottajien avustussopimuksilla tai ostopalvelusopimuksella toteuttamaa. Tämän vuoksi Aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämisessä tulisi kiinnittää esitettyjä toimenpide-ehdotuksia suurempi huomio palveluntuottajien toiminnan laadun varmistamiseen erityisesti lasten ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin sisältyvien ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kannalta. Kunnan oman toiminnan lisäksi myös muiden palveluntuottajien toiminnan tulee olla sisällöltään puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti riippumatonta.

Selvitysten mukaan "järjestöjen ja seurakuntien rooli aamu- ja
iltapäivätoiminnan tuottamisessa on erittäin merkittävä". Palveluntuottajien suurin ryhmä on erilaiset järjestöt, toiseksi suurin ryhmä on seurakunnat ja kolmantena, selvästi
pienimpänä ryhmänä on yksityiset toiminimet tai yritykset. Seurakuntien osuus kaikesta aamu- ja iltapäivätoiminnasta on viime vuosina ollut suomenkielisellä puolella ollut vajaa viidennes ja ruotsinkielisellä puolella hieman yli kymmenys. Tältä pohjalta Esa Iivosen selvityksessä esitetty johtopäätös, jonka mukaan "järjestöt ja seurakunnat tuovat toimintaan monipuolisuutta ja erilaisia sisällöllisiä painotuksia", sisältää periaatteellisen ongelman varsinkin seurakuntien suhteen.

"Seurakunnilla" Esa Iivosen selvityksessä selvästi tarkoitetaan
evankelis-luterilaisen kirkon ja mahdollisesti myös ortodoksisen kirkon seurakuntia, jotka ovat selvästi luonteeltaan ja perustarkoitukseltaan uskonnollisia yhteisöjä. Onkin ilmeisenä vaarana, mikäli selvästi yleisten, julkisten palvelujen piiriin kuuluvaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa tuottavatkin kuntien avustamana uskonnolliset seurakunnat, että selvityksessä mainittu "erilainen sisällöllinen painotus" tarkoittaakin niiden osalta ainakin osaksi luonteeltaan uskonnollista sisältöä ja vaikuttamista, mikä on vastoin lapsen oikeuksia ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tätä huolta lisää se, että Opetushallituksen päätöstä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteista (27.4.2004) luonnehditaan Esa Iivosen selvityksessä varsin väljäksi ja yleisellä periaatetasolla olevaksi niin, että ohjausvaikutus kärsii asiakirjan väljyydestä ja yleisluontoisuudesta.

Selvityksessä tosin tuodaan esiin myös johtopäätöksissä seuraavaa: "Olisi suositeltavaa, että kunnassa olisi seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan lisäksi muitakin aamu- ja iltapäivätoiminnan tuottajia. Näin huoltajilla olisi mahdollisuus valita lapselleen toiminta, jonka sisällössä ei ole mahdollisia ristiriitoja perheen uskonnollisen tai muun maailmankatsomuksellisen vakaumuksen kanssa." Tämä ei ole kuitenkaan asianmukainen tapa ratkaista uskonnollisen palveluntuottajan aiheuttamaa ongelmaa uskonnon ja omatunnon vapauden turvaamisen kannalta. Kun aamu- ja iltapäivätoiminta perustuu perusopetuslakiin ja Opetushallituksen hyväksymiin toiminnan perusteisiin ja kun toiminnan järjestämisen osalta perusajatuksena on säätää aamu- ja iltapäivätoiminta koulun toiminnaksi, kaiken aamu- ja iltapäivätoiminnan tulee olla kaikille oppilaille sopivaa. Ei voida hyväksyä ajatusta eikä käytäntöä, että peruskoulun alaluokkien oppilaat tai erityisoppilaat joutuisivat hakeutumaan pois omaa koulua lähimmästä aamu- ja iltapäivätoiminnan ryhmästä jonnekin toiseen ja vieraaseen ympäristöön sen takia, että oppilaan omaa koulua lähimmän aamu- ja iltapäivätoiminnan tuottaminen onkin annettu uskonnolliselle yhteisölle tai seurakunnalle.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä kuntien ei tule antaa yleistä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa ollenkaan uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien hoidettavaksi. Perusopetuslaissa, Opetushallituksen päätöksessä koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteista ja kuntien aamu- ja iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelmissa tulee muutoinkin kiinnittää huomiota ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden turvaamiseen. Mikäli Vapaa-ajattelijain liiton kannan vastaisesti kunnat kuitenkin saavat mahdollisuuden antaa ja antavat aamu- ja iltapäivähoidon tuottamista myös uskonnollisten seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien hoidettavaksi, niitä koskevissa avustus- ja palvelusopimuksissa sekä niiden valvonnassa tulisi kiinnittää erityinen huomio siihen, että toiminta ei saa olla luonteeltaan uskonnollista. Tämä ei ole kuitenkaan uskottava, luottamusta herättävä vaihtoehto, joten kuntien onkin suositeltavaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisessä joko tuottaa tätä tärkeää ja kehittyvää palvelua itse tai käyttää vain yleiseen palveluun sopivia 3. sektorin järjestöjä.

Jussi K. Niemelä, puheenjohtaja

Eino Huotari, pääsihteeri