Avoin kirje kappelien käytöstä piispa Heikalle

Avoin kirje piispa Heikalle 29.1.2009

Arvoisa Espoon piispa Mikko Heikka,

Hiippakuntantaanne kuuluva Espoon seurakuntayhtymä ei salli kappeleidensa käyttöä uskonnottomien eikä ei-kristillisten uskontokuntien hautajaisissa. Ainutlaatuinen ei Espoo tässä mielessä ole, mutta se on suurin näin toimiva seurakuntayhtymä Suomessa. Sitäpaitsi kirkkoon kuulumattomien osuus on pääkaupunkiseudulla muuta maata suurempaa, joten kysymys koskee sikälikin suurta joukkoa. Siksi osoitamme avoimen kirjeemme juuri teille.

Pyydämme teitä avaamaan julkiseen keskusteluun päätöksen perustelut.

Ajatus siitä, että kappeli on pyhä rakennus ja siellä saa pitää vain uskontokunnan omien oppien mukaisia seremonioita on täysin ymmärrettävä. Mutta miksi siviilihautajaisten vietto sitten ennen uutta hautaustoimilakia ja useamman vuoden sen jälkeenkin onnistui?

Uuden hautaustoimilain mukaan kirkon on tarjottava hautausmaalta paikka uskonnottomallekin vainajalle. Käsittääksemme hautausmaa on evankelis-luterilaisen teologian mukaan siunattua maata samalla tavoin kuin kappeli on siunattu tila. Tämäkin nähdäksemme ristiriitainen linja kaipaa perusteluja.

Hautaustoimilain nojalla hautaamiseen liittyvien palveluiden hinta on sama kaikilla. Hautaustoimilakia edeltänyt hallituksen esitys 204/2002 tarkentaa samanhintaisuuden alaa: "Pykälä ei siten koskisi esimerkiksi siunauskappelin, kirkon tai muun vastaavan tilan vuokrausta tai kellojen soittoa, joiden tuottamiseen seurakunnalla ei olisi lakiin perustuvaa velvollisuutta. Näistä palveluista perittävät mahdolliset maksut perustuvat yksityisoikeudelliseen sopimukseen." Erihintaisuuden suhteen asia on siis laillisesti täysin selvä.

Nähdäksemme vähemmän selvää on se, onko lainsäätäjä tätä päättäessään osannut kuvitella jonkun seurakunnan kokonaan kieltävän kappelin vuokraamisen muunuskoisten ja uskonnottomien hautaukseen. Hautaustoimihan on tavallaan ulkoistettu kirkolle hautapaikan osalta, mutta kappeli käytännössä kuuluu samaan pakettiin.

Nykytilanteessa seurakunta voi käytännössä pakottaa tai ainakin painostaa pitämään kristilliset hautajaiset, vaikka omaiset muuta haluaisivat. Ongelman tässä muodostaa ennen kaikkea se, että hautajaistilaisuudelle ei käytännössä ole vaihtoehtoista paikkaa. Arkkua ei voi viedä esimerkiksi ravintolasaliin hautajaisseremoniaa varten.

Viimeinen kysymyksemme on seuraava:

Eikö sakraalitilan pyhyyttä pahiten loukkaa se, että tilassa järjestetään muodoltaan kristillinen rituaali ilman kristillistä sisältöä osallistujille ja ilman että vainaja olisi eläessään toivonut kristillisiä hautajaisia?

Vapaa-ajattelijain liitto ry:n puolesta
Eino Huotari, pääsihteeri