Lausunto koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksesta

Opetus- ja kulttuuriministeriölle

Asia: Lausunto koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksesta Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016

Vapaa-ajattelijain Liitto ry uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestönä esittää lausunto-naan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman luonnoksesta kunnioittavasti 1) eräitä näkökohtia, jotka luonnoksesta puuttuvat ja 2) eräitä kommentteja luonnoksen sisältöön. Kiinni-tämme samalla huomiota siihen, että evankelisluterilaisen enemmistökirkon jäsenyyden ulkopuolella on yli 22 prosenttia väestöstä ja mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomia ihmisiä on Suomessa nykyään yli miljoona.

1) Uskonnon harjoittaminen oppilaitoksen toimesta ei ole perusteltua

Uskonnon harjoittaminen ei kuulu peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten, ammattikor-keakoulujen eikä yliopistojen lakisääteisiin tehtäviin. Käytännössä oppilaitokset kuitenkin järjestävät toistuvasti uskonnon harjoittamista, kuten jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia liittäen ne omaan toimintaansa. Esimerkiksi peruskoulussa ja lukiossa järjestetään koululaisjumalanpalveluksia (yleensä evankelisluterilaisen seurakunnan kirkossa tai myös koulun tiloissa) ja uskonnollisia päivänavauksia, joita seurakunnan papit pitävät säännöllisesti Paikoin alakouluissa ilmenee myös opettajan johtamaa ääneen lausuttua ruokarukoiluttamista. Yliopistoissa jumalanpalvelus on virallinen osa lukuvuoden avajaisten ja promootiotilaisuuksien ohjelmaa.

Liiton mielestä julkisen vallan ylläpitämän instituution järjestämä uskonnon harjoittaminen on risti-riidassa perustuslain säätämiin perusoikeuksiin kuuluvan yhdenvertaisuuden sekä uskonnon ja omantunnon vapauden kanssa. Julkisen vallan tehtävänä ei ole yhden aatteen, vakaumuksen tai us-konnon levittäminen. Perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan mm. uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain 11 §:n mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan, eikä kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Yhdenvertaisuusperiaatteeseen sisältyy mahdollisuus positiiviseen erityiskohteluun, mutta perusoi-keuksien nykyaikaisen tulkinnan mukaan sellaista voidaan kohdentaa lähinnä heikommassa asemassa oleviin vähemmistöryhmiin. Sen sijaan jo muutoinkin vahvassa asemassa olevan enemmistöryhmän vahvat etuoikeudet tarkoittavat samalla vähemmistöryhmien syrjintää. Uskonnollisten päi-vänavausten välittäminen toistuvasti keskusradiolla koko koulun tiloihin niin, että niiden kuulemista ei koulun tiloissa voi välttää, voidaan kokea jopa yhdenvertaisuussäädösten tarkoittamana häirintä-nä (Ojannen ja Scheinin, 2011(b), s. 246), koska sillä tosiasiallisesti aiheutetaan vähemmistöryhmien ihmisarvoa loukkaava epäkunnioittava, nöyryyttävä ilmapiiri. Oppilaat, joiden perheiden elämään ruokarukoukset eivät kuulu, voivat myös kokea johdetun äänekkään ruokarukoiluttamisen nöyryyttävänä riippumatta siitä, osallistuvatko he siihen vai ovatko muusta ryhmästä erillään ruko-uksen ajan.

Kun perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman mukaan ”oman uskonnon” opetuskaan ei ole enää tunnustuksellista ja kun perustuslakivaliokunnan päätöksen mukaan yksittäinen virsi koulun juhlassa ei tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista, tästä seuraa ilmeinen johtopäätös, että koulun toiminnan ei ole tarkoitus olla uskonnollisesti tunnustuksellista eikä siihen siten kuulu uskonnon harjoittaminen. Kun koulutyöhön kuitenkin monin paikoin yhä liitetään uskonnon harjoittamista, mikä paikoin saattaa olla jatkuvaa, kysymys on sellaisista kauan ennen perustuslain perusoikeusuudistusta syntyneistä perinteistä, jotka nyt on paikallaan saada muutetuksi vastaamaan nykyisten pe-rusoikeussäädösten sisältöä.

Koulujen jatkuvat hartaustilaisuudet ja jumalanpalvelukset luovat oppilaille ja opettajille keinote-koisen uskonnollisen kasvihuoneilmiön, joka ei enää vastaa ympäröivän yhteiskunnan ja perheiden todellisuutta. Yhteiskunnallisen tietoarkiston julkaiseman haastattelututkimuksen mukaan vain joka viides suomalainen osallistuu uskonnollisiin tilaisuuksiin useita kertoja vuodessa. (Ketola 2011, s. 19).

Edellä sanotulla ei tarkoiteta sitä, että evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko tai muut uskon-nolliset yhdyskunnat eivät saisi tarjota palvelujaan, kuten hartaustilaisuuksia tai erityisjumalanpal-veluksia koulujen oppilaille ja oppilaiden vanhemmille tai muiden oppilaitosten ja yliopistojen opiskelijoille ja henkilökunnalle. Ero olisi aikaisempaan käytäntöön siinä, että näin mahdollisesti tarjottavat uskonnolliset tilaisuudet eivät enää olisi virallinen osa oppilaitosten omaa toimintaa, osa koulutyötä, eikä niihin osallistuminen olisi kenellekään pakollista. Kuluissa samoin kuin työpaikolla ja julkisissa tilaisuuksissa ketään ei myöskään estetä itsekseen rukoilemasta, vaikka ateriaan ei lii-tetäkään mitään henkilökuntajohtoista uskonnollista seremoniaa.

Niin kauan kuin julkiset koulutusinstituutiot sisällyttävät toimintaansa uskonnon harjoittamista, nii-den tulee kiinnittää aikaisempaa olennaisesti enemmän huomiota siihen, että niille, jotka eivät osal-listu uskonnon harjoittamiseen, on tarjolla samanaikaisesti rinnakkaista, vaihtoehtoista uskonnotonta ohjelmaa. Tällaisen sekulaarin eettisen ja kulttuurisen ohjelman tulee olla tapahtuman ajankohdan luonnetta vastaavaa, tarvittaessa myös juhlavaa, ja siihen tulee voida kutsua myös ulkopuolisia vie-railijoita ja ohjelman esittäjiä tai ohjelma voi tapahtua myös koulun ulkopuolella.

Omantunnon vapaus kattaa sekä sisäisen vakaumuksen vapauden ulottuvuuden (forum internum) että yksilön oikeuden ilmaista sisäinen vakaumuksensa ja elää suhteessa muihin ihmisiin tavalla, joka vastaa ja toteuttaa hänen vakaumustaan (forum externum) (Ojanen ja Scheinin 2011(a) , s. 417). Perustuslain 11 §:n "oikeus ilmaista vakaumus" ei pelkästään vahvista 12 §:n sananvapautta, vaan yksilön oikeus elää suhteessa muihin ihmisiin tavalla, joka vastaa ja toteuttaa hänen vakaumustaan, vahvistaa myös hiljaisten, mielipiteistään meteliä pitämättömien uskonnottomien ihmisten omantunnon vapautta. Tämä on tärkeä näkökohta ajatellen varsinkin perusopetusta. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman oppilaan uskonnottomat vanhemmat eivät välttämättä halua "tehdä numeroa" vakaumuksestaan, eivätkä oppilaatkaan yleensä halua korostaa perheensä vakaumusta. Kuitenkin jos lapselle on peruskoulussa tarjolla pelkkä poissaolo uskonnollisista tilaisuuksista, se helposti "tekee numeron" asiasta. Sen sijaan kun tarjolla olisi aina myös asianmukaista vaihtoehtoista ohjelmaa, se vahvistaisi uskonnottomien perheiden lasten oikeutta elää tavallaan, ja samalla julkinen palvelu kunnioittaisi kodin katsomusperinnettä ja identiteettiä.

Parhaiten julkinen palvelu kuitenkin toteuttaisi katsomuksellista yhdenvertaisuutta ja syrjimättö-myyttä uskonnon ja omantunnon vapauden piirissä toimimalla kauttaaltaan tunnustuksettomasti.

2) Eräitä kommentteja luonnoksen sisältöön

2.1. Väestön koulutustaso ja osaaminen
”Tavoitteena aktiivinen kansalaisuus, esitys 22, kansalaisjärjestöille nykyistä avoimemmat mahdol-lisuudet esitellä toimintaansa”

Kommentti:
Kannatamme esitystä. Kansalaisjärjestöjen toiminnan esittely voisi tapahtua sekä opetukseen että koulun muuhun toimintaan liittyen.

Varsinaisen toiminnan esittelyn lisäksi kansalaisjärjestöt voisivat tulla oppilaille tutummaksi päi-vänavausten yhteydessä. Erilaisten kansalaisjärjestöjen, myös sekulaarieettisten järjestöjen edusta-jille, samoin kuin kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen edustajille tulisi antaa mahdolli-suuksia päivänavausten pitämiseen. Tätä nykyä useissa kouluissa koulun ulkopuolelta tulevat päi-vänavausten pitäjät ovat lähes yksinomaan seurakuntien edustajia (ja tilaisuudet ovat samalla olleet uskonnon harjoitusta), mikä on yhtä tahoa kohtuuttomasti suosivaa erityiskohtelua. Päivänavauksiin ei tulisi sisältyä uskonnon harjoittamista.

2.2. Varhaiskasvatus
Valmistellaan varhaiskasvatuslaki, esitys 25

Kommentti:
Päivähoitolaissa olisi paikallaan keskittyä eettiseen ja tapakasvatukseen niin että ”uskontokasvatus” poistetaan laista. Mikäli uskontokasvatus säilyisi laissa, tulisi nyt esiopetuksessa mainittu uskonto-kasvatukselle vaihtoehtoinen elämänkatsomustietokasvatus sisällyttää myös koko varhaiskasvatuk-seen. Julkisiin palveluihin kuuluvaan päivähoitotoimintaan ei tule sisältyä uskonnon harjoittamista. Uskonnon harjoittaminen on perheiden ja asianomaisten seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskunti-en oman asia.

2.3. Perusopetus
Tavoitteet, tuntijako ja opetussuunnitelma uudistetaan, esitykset 29-31

Kommentti:
Viittaamme kesäkuussa 2010 julkaistusta työryhmämuistiosta ”Perusopetus 2020 – yleiset valta-kunnalliset tavoitteet ja tuntijako” 2.9.2010 antamaamme lausuntoon, jossa kannatamme esitettyä uskonnon opetuksen tuntimäärän vähentämistä. Pidämme tärkeänä, että elämänkatsomustieto voi-daan avata vapaasti valittavaksi myös kirkkoon kuuluville (http://www.vapaa-ajattelijat.fi/tiedotteet/Val_Perusopetus2020_lausunto_...). Tutkimukset osoittavat, että suuri osa kirkkoon kuuluvista ei ole uskonnollisia (Ketola ym. s. 11-19), ja perheiden tulee voida itse päättää, haluavatko he lapselleen sekulaarieetttisen vai selvästi uskonnollisen opetuksen.

2.4. Turvallinen koulupäivä, esitys 36 (aamu- ja iltapäivätoiminta)
Oppilaiden emotionaalisten ja sosiaalisten taitojen kehittymistä tuetaan, esitys 39

Kommentti:
Viittaamme lausuntoomme Esa Iivosen selvityksestä "Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan lainsäädännön toimivuus, toiminnan laatu ja muutostarpeet" (http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lausunnot/apip-toiminta). Lakisääteiseen julkisen palvelun omaan tai julkisin varoin rahoitettuun toimintaan ei tule sisältyä uskonnon harjoittamista esimerkiksi henkilökunnan johtamien ääneen lausuttavien ruokarukousten muodossa.

2.5. Toisen asteen koulutus Lukiokoulutus
Lukion tavoitteet, tuntijako ja opetussuunnitelma uudistetaan, esitys 57

Kommentti:
Lukiossa tulisi luopua uskonnon opetuksesta ja lisätä filosofian opetusta. Mikäli uskonnon ja elä-mänkatsomustiedon opetusta jatketaan rinnakkaisena, kaikkien lukiolaisten tulisi saada valita va-paasti elämänkatsomustiedon ja uskonnon välillä.

2.6. Opettajat ja muu henkilöstö
2.6.1. esitys 133, opettajien peruskoulutus, koulun ulkopuolisten ja erilaisten oppimisympäristöjen kehittäminen, monikulttuurisuuskysymykset

Kommentti:
Elämänkatsomustiedon opettajakoulutusta tulee lisätä sekä vahvistaa elämänkatsomustiedon oppi-laiden ja kaikkien uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden huomioon ottamista niin luokanopettaja- kuin aineenopettajakoulutuksessa.

2.6.2. esitys 135, opettajien täydennyskoulutus, edistää monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tarvit-tavia valmiuksia ja monipuolisten oppimisympäristöjen käyttöä

Kommentti
Elämänkatsomustiedon opetuksen turvaamiseen tarvitaan täydennyskoulutusta, koska oppilasmäärä kasvaa lähivuosina.

2.7. Koulutuksen arviointi ja ennakointi
esitys 139, koulutuksen ulkopuolinen arviointi ja tasa-arvo

Kommentti:
Tasa-arvoon kuuluu jokaisen yhdenvertainen kohtelu mm. vakaumusten suhteen (perustuslaki 6 § ja 11 §).

Vapaa-ajattelijain Liitto ry
liittohallitus

Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri

Lähteet:

Kimmo Ketola & Kati Niemelä & Hanna Salomäki, Uskonto suomalaisten elämässä. Uskonnollinen kasvatus, moraali, onnellisuus ja suvaitsevaisuus kansainvälisessä vertailussa. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja 9, 2011.

Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin, ”Uskonnon ja omantunnon vapaus (PL 11 §)”. s. 413- 458 kir-jassa Pekka Hallberg ym., Perusoikeudet. WSOPpro, 2011(a).

Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin, ”Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto (PL 6 §)”. s. 227- 280 kirjassa Pekka Hallberg ym., Perusoikeudet. WSOPpro, 2011(b).