VA2012/1s3

Uskonto on julistettava yksityisasiaksi

Petri Karisma

Suomen sosiaalidemokraattinen puolue hyväksyi Forssassa vuonna 1903 puolueohjelman, jonka vaatimukset olivat hyvin edistykselliset. Vuosien varrella lähes kaikki tavoitteet on saavutettu, mm. 8 -tunnin työpäivä ja oppivelvollisuus. Uskontoa koskevissa vaatimuksissa on edistytty heikoiten. Forssan ohjelmahan vaatii uskonnon osalta seuraavaa:

”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”

Yllä olevista kohdista vain uskonnonopetuksessa on tapahtunut jotain kehitystä. Uskonnonopetus on vähentynyt merkittävästi ja uskonnottomille on saatu oma aine - elämänkatsomustieto. Uskonnonopetuksesta ja sen asemasta käydään koko ajan keskustelua, joka kertoo, että tilanne elää.

Kirkon ja valtion erosta kyllä keskustellaan jossain määrin, mutta mitään ratkaisevaa asian suhteen ei ole tapahtunut. Kirkosta eroaminen tulee aikaa myöten rapauttamaan kirkon uskottavuuden niin pahasti, että kirkon ja valtion erottaminen otetaan oikeasti esityslistalle eduskunnassa. Mikä se semmoinen kansankirkko on, jonka kansa jättää...

Tavoite, joka on jäänyt aivan lasten kenkiin, on uskonnon julistaminen yksityisasiaksi. En itse muista, onko asiasta käyty edes kunnollista keskustelua. Yksi syy keskustelun vähyyteen voi olla asian määrittelemättömyys. Monikaan ei pysty ajattelemaan, mitä tarkoittaa uskonnon julistaminen yksityisasiaksi. Onneksi tähän tarjoaa vastauksen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen päätöksessään, joka koski käräjähartaustilaisuuksien järjestämistä.

EU tulee hätiin, kun Suomessa ei osata!

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on selvittänyt 17.1.2012 antamassaan päätöksessä tarkkaan, mikä on uskonnon yksityisyyden laita Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asiaa tulkinnut.

Suomessa on lainsäädännössä lähdetty ajatuksesta, että henkilön ei tarvitse osallistua oman vakaumuksen vastaiseen uskonnon harjoittamiseen. Paljon on aiheuttanut kiistaa, mikä on uskonnon harjoittamista ja mikä ei. Eduskunta on mm. linjannut, että yksi virsi ei tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista, joten ilmeisesti kaksi virttä tekee.

Euroopan ihmisoikeussopimus lähtee varsin erilaisista lähtökohdista tarkastelemaan ongelmaa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen lähtökohta on, että henkilö ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan, onko hän uskossa tai uskonnoton. Euroopassa siis koetaan, että henkilön oikeuksia on loukattu jo siinä vaiheessa, kun hän joutunut tilaisuuden luonteen takia kieltäytymään tilaisuuteen osallistumisesta.

Euroopan ihmisoikeussopimus on tässä asiassa huomattavasti suoraviivaisempi, kuin Suomen venkoileva tapa. Kun noudatetaan eurooppalaista tapaa, jossa kenenkään ei tarvitse paljastaa omaa vakaumustaan, eikä osallistua oman vakaumuksensa vastaiseen uskonnon harjoittamiseen, päästään monista ongelmatilanteista.

Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Julkisen vallan käyttäjä ei saa profiloitua niin, että neutraalisuus uskontoihin ja vakaumuksiin vaarantuu. Kaikkien ihmisten tulee kokea olevansa yhtä tervetulleita julkiseen tilaan. Julkisen vallan toimijoiden tulee pitää huoli, että kansalainen ei joudu vastentahtoisesti ja/tai oman edun vastaisesti kertomaan vakaumustaan.

Julkisen tilan neutraalisuus

Mitä tarkoittaa se, että noudatamme Euroopan ihmisoikeussopimuksen linjaamaa ajatusta? Suomessahan on aivan normaalia, että suurin osa varusmiehistä vannoo valan ja pienempi osa varusmiehistä antaa vakuutuksen. Varmasti on joukko varusmiehiä, jotka eivät halua kertoa vakaumustaan, joka saattaa olla valtavirrasta poikkeava. On hyvin mahdollista, että joissain yksiköissä varusmies saattaa joutua kiusaamisen kohteeksi, koska on poikkeava.

Mielenkiintoisin tilanne on kouluissa. Jos kouluissa otetaan käyttöön tarkka linja, että kenenkään vakaumusta ei saisi paljastaa, eikä henkilöllä olisi velvollinen paljastaa vakaumustaan, niin koulussa tulee muuttumaan paljon. Yksi mielenkiintoinen kysymys on, miten oppilaat jaetaan eri katsomusaineisiin paljastamatta oppilaan vakaumusta.

Toisaalta on hiukan erikoista, että vasta nyt ajatellaan, että uskonnollista vakaumusta ei tarvitsisi paljastaa. Eihän poliittista vakaumusta ole koskaan kyselty?