VA2012/1s26-29

Vapaasti ajateltua - mielipiteet

Minun vapaa-ajatteluni

Hannu Eklund

Hannu Eklund kirjoittaa vapaa-ajattelijoihin liittymisestään ja Kotkan yhdistyksestä sekä vapaa-ajattelijoiden näkemyseroista.

Liityin Kotkan vapaa-ajattelijoihin 18-vuotiaana, vuoden 1971 lopussa tai 72 alussa. Kirkosta erosin heti kun täytin 18. Olin kypsä eroamaan jo aikaisemmin.

Olen sikäli outo lintu, että liityin vapaa- ajattelijoihin ilman sukutaustaa. Ainakin Kotkassa liittyjät ovat olleet sotien jälkeisistä ajoista valtaosaltaan alkuaikojen vapaa-ajattelijoiden perillisiä. Muutosta on ollut havaittavissa vasta viime vuosina. Ikuisena ongelmana on kuitenkin pysynyt toimivan nuorison puute.

Vanhempani eivät olleet vapaa-ajattelijoita eivätkä osallistuneet politiikkaan. Isä oli kyllä kirkosta eronnut, ja äiti erosi 70-luvulla. Politiikasta ja uskonnosta ei kotona juurikaan puhuttu. Tästä huolimatta sekä minusta että Riitta- sisarestani tuli aktivisteja kummallakin alalla.

SDP:hen liityin 19-vuotiaana. Sekä sosialidemokraattisuuteni että vapaa- ajattelijuuteni syntyivät jokseenkin omaehtoisesti. Vasemmistolaisuus ja uskontokriittisyys kehittyivät käsi kädessä, vahvasti toisiinsa liittyen. Ne kumpusivat samasta lähteestä. Mikä tuo lähde on, on vaikea selittää, mutta liittyy arvomaailmaan.

Uskontotunneilla olin kirkosta eroamiseen asti. Niihin liittyy kansakouluaikainen trauma. Koska oma opettaja oli ortodoksi, uskonnossa oli eri opettaja, kuivakas nainen. Tunnelma oli ahdistava. Läksynä oli yksi lukukappale, käytännössä jokin raamatunkertomus, joka piti osata periaatteessa ulkoa. Opettaja valitsi aina kaksi “uhria”: toinen joutui kertomaan alkuosan, toinen loppuosan. Tunnin loppupuolella perehdyttiin uuteen kappaleeseen.

Kriittisyyteni alkusyy tuskin kuitenkaan on tämä kokemus, vaikka kokonaisuuteen liittyykin. Mistä lie psykologisesta syystä minussa kasvoi protestimieli porvarillisuutta, vanhoillisuutta, kirkkoa ja uskontoa kohtaan. Rippikoulun kävin, koska se “kuului asiaan”, mutta vastenmielisyys alkoi herätä.

Kotkan yhdistyksen johtokuntaan olen kuulunut kymmeniä vuosia, vaikka opiskeluaikana toimin Jyväskylän yhdistyksessä. Kotkan yhdistykseen liittyessäni toimivat johtotehtävissä Aarne Yrjönen, Tenho Siiteri ja Reino Tuira. Muita keskeisiä toimijoita olivat 1900-luvun loppupuolella Esa Lassi, Pauli Hömppi, Keijo Yrjölä sekä Keijo ja Sirkka Moberg. Kymin puolelta tuli Anneli Laakkonen.

Toimipaikka oli 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa Järjestötalo, joka purettiin viime vuonna. SKP:n piirisihteeri ja vapaa-ajattelijain sihteeri Hömppi hoiti vapaa-ajattelijain asioita sivutoimena. Hoitamista oli paljon ja on yhä nimenomaan hautausten takia, onhan Kotkan “pakanakalmisto” maan vanhin ja suurin. Toimisto muutti Karhulan puolelle 2006.

Yhdistyksen 80-vuotisjuhlat 2009 olivat komea tapahtuma, ja samassa yhteydessä julkistettiin juhlakirja. Toiminvapaa ta on ollut vireintä miesmuistiin. Hallitukseen on tullut uusia kasvoja, ja asialistat ovat olleet pitkiä. Toimistonhoito on hyvällä mallilla, ja hautausmaa uusine huoltorakennuksineen paremmassa kuosissa kuin koskaan. Sen sijaan Viikarin kalastajatila on päässyt käytön puutteessa rapistumaan, ja se päätettiinkin panna myyntiin.

Uudet tuulet puhaltavat myös liitossa, ja hyvä niin! Lahden liittokokouksen perusteella tulevaisuuteen voinee suhtautua optimistisesti.

Liitossa on perinteisesti ollut näkemyseroja, eikä siinä mitään pahaa, kunhan ei juututa joutaviin jahnauksiin, ja enemmistön mielipide näkyy ulospäin. Eroja on muissakin liikkeissä. Tästä juolahti mieleen, että olisiko paikallaan toteuttaa vaikka lehtemme kautta kysely, jossa kartoitettaisiin jäsenten mielipiteitä? Tulokset voisivat olla sekä kiinnostavia että hyödyllisiä.

Vapaa-ajattelijoita jakavista tekijöistä olen havainnut, että osa korostaa oman reviirin suojelua, kun taas toiset ajattelevat avarammin, vähemmän ortodoksisesti, ja haluavat suuntautua enemmän ulospäin.

Tämä ero konkretisoitui Lahdessa, kun äänestettiin ET-opetuksen avaamisesta kohti kaikille tarkoitettua vaihtoehtoista oppiainetta uskonnon rinnalle. Uudistuksen vastustajat pelkäävät liiton vanhan kannan mukaisesti, että ET menisi pilalle, muuttuisi piilo- tai puoliuskonnolliseksi. Selvä enemmistö kuitenkin katsoi avaamisen edut painavammiksi. Niin minäkin.

Niin sanotut ortodoksivapaa-ajattelijat korostavat yleensä olevansa ateisteja, kun taas “avarat” suosivat enemmän termiä uskonnoton tai sekulaarihumanisti. Minun mielestäni “ateistissa” on kolkko sävy. Se on pelkkää kieltämistä. Ennen puhuttiin jumalankieltäjistä, mutta miksi kieltää olematonta? Sana sekulaarihumanisti ilmaisee myönteisessä sävyssä jokseenkin saman katsomusmaailman.

Laatiessani Kotkan juhlateosta ja “Don Quijotea” selasin paljon vanhoja VA-lehtiä, ja lueskelen vieläkin lähes päivittäin. Edellä mainittu ero näkyi muun muassa Erkki Hartikaisen ja Timo Vasaman välisessä debatissa. Erkin luen “ortodokseihin”, Timon “avariin”.

Jos valittaisiin kaikkien aikojen vapaa- ajattelijoita, panisin kärkeen ainakin Vasaman ja Väinö Voipion.




Huomioita edellisestä numerosta

Hannu Kautto

Hannu Kautto pohtii naisten työntekoa, ideologioita ja Niemelän kirjaa.

Vapaa Ajattelijan 5-6/2011 joissakin jutuissa oli mieltäni kiinnittäviä kohtia. Pääkirjoituksessa ”Kohti tasa-arvoisempaa Suomea” pj Petri Karisma mainitsee, että ”Naisten töihin menemistä vastustettiin aikanaan sen takia, että naiset vievät miesten työt ja ...”. On taloudellinenkin puoli. Miehen palkka oli aikanaan sen suuruinen, että perhe nipin napin tuli toimeen. Ennen naimaton nainen yleensä lopetti palkkatyönsä mentyään naimisiin. Kun vaimo meni töihin, niin aluksi perheen tilanne parani.

Vähitellen inflaation edetessä vaimon ja miehen palkat jäivät jälkeen kunnes heidän palkkasummallaan perhe juuri ja juuri selviytyi. Tämän ammattiyhdistysliike huomasi pian ja vastusti naisten töihin menoa, koska seurauksena oli palkkojen pieneneminen. Jos nykyisinkin toinen vanhemmista jää työttömäksi tai pitkälle lomautukselle, tietää se vaikeuksia perheelle.

Feministit eivät arvosta edellisen johdosta ammattiyhdistysliikettä, ja äärifeministit pitävät Englannin 1800-luvun ammattiyhdistysliikettä epätasa-arvoisena, koska se koetti kieltää ja lopettaa naisten ja lasten työt esimerkiksi kaivoksissa. Jos mies sai raataa elantonsa eteen vaikeissa oloissa, piti naistenkin päästä hankkimaan leipänsä raskaissa töissä.

Karisma osoittaa selvästi jutussa ”Ulkoistetaanko paha uskonnoista?”, että uskonto voi johtaa väkivaltaan. Minua vaivaa, kun ideologiat on niputettu: ”Poliittisissa ideologioissa ollaan valmiit näkemään väkivaltaan ja alistamiseen johtavia rakenteita.” ja ”... kristinusko johtaa aivan samalla tavalla pahaan, kuin myös hyvään, kuin kaikki muutkin ihmisen ideologiat, ...”.

Ihmisellä on jonkinlainen näkemys maailmasta eli ideologia. Meillä vapareilla se on pohjimmiltaan objektiivisuuteen pyrkivä materialismi, koska olemme jumalattomia ja uskomattomia, samoin tutkijoilla. Napoleonin kysyessä, miksi Laplace ei mainitse teoksissaan jumalaa, Laplace vastasi: ”Sire, en ole tarvinnut sitä hypoteesia”. Fasistinen ideologia sisältää väkivallan. Näitä kahta ideologiaa ei voi niputtaa tai samaistaa.

Aimo Törmänen arvioi kirjaa ”Mitä uusateismi tarkoittaa?”, jonka on toimittanut Jussi K. Niemelä. Törmänen arvostelee Niemelän kirjoitusta: ”Niemelän näkemys nykyisestä vapaa-ajattelijaliikkeestä neuvostoateismin edustajana on mielestäni vahvasti liioiteltu ja heikosti perusteltu.”. Näyttää ilmeiseltä, ettei Niemelä pysty tieteellisesti erittelemään tätä asiaa, joka on hänelle päähänpinttymä. Ei pidä turvautua ennakkoluuloihin.




Suomen viranomaisilta puuttuu moniarvoinen sensitiivisyys

lkka Vuorikuru

Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja keskustelee Kampin kappelista.

Kirjoitin Helsingin Sanomien yleisönosastolle (2.2.2012) vastalauseen Kampin Narikkatorille kuin vaivihkaa kohonneesta kappelista. Ongelma on, että hankkeen rahoittajana toimii sekä Helsingin kaupunki ja Suomen evankelisluterilainen kirkko yhdessä. Tällaisen menettelyn kanssa voisi kyynisenä päivänä vielä jotenkin sinnitellä ja uskoa, että huominen on parempi, mutta sitten kävi ilmi, että kaupunki perustaa mainittuun kappeliin myös viisi sosiaalityöntekijän virkaa.

Siis sosiaalitoimisto kirkossa. Sillä lailla.

Haluan, että tämä jää elämään ennakkotapauksena ihmisten mielissä. Kun myöhemmin joku ehdottaa jotain näin sinisilmäistä, voi jokainen kaivaa taskustaan Kampin kappelia esittävän postikortin, jonka kääntöpuolelle on kirjoitettu ”ei edusta katsomusten tai edes kulttuurien tasa-arvoa”.

Tätä kirjoittaessa Helsingin Sanomien mielipidepalstalle oli seuloutunut yksi vastaus, jossa korostettiin sitä, että jokainen on tervetullut mainittuun kappeliin ja jokaisella on mahdollisuus hiljentyä. En vastaa tässä tuon mielipiteen jättäneelle, mutta korostaisin sen edustavan juuri sitä ohilukua, jota pelkäsin.

En epäile lainkaan kirkon edustajien vilpittömyyttä. Uskon, että he ovat ihmisiä siinä missä mekin. En epäile, etteikö Kampin kappelissa ole kyse aidosta halusta toteuttaa jonkinlaista sosiaalista hyvää kaikille ihmisille.

Tässä on kuitenkin kyse muustakin, nimittäin suomalaisen yhteiskunnan tai ainakin suomalaisen viranomaisen kulttuurisensitiivisyyden puutteesta. Olemme kuulleet jo parin vuosikymmenen ajan monikulttuurisuudesta ja yhteiskunnan katsomusten kirjavuudesta. Siitä huolimatta, emme ole johdonmukaisesti pyrkineet rakentamaan rakenteita, jotka pyrkisivät neutraaliuteen katsomuksellisissa asioissa.

Kampin kappeli on esimerkki projektista, joka ikään kuin sattumalta tai tutkan alla tuli toteutettua. Kirkkoa ei tule arvostella salamyhkäisenä oman edun ajajana, vaikka lähetyskäskyn hengessä toimitaankin. Suurempi häviäjä on julkisen vallan neutraalius, joka on ainut keino taata katsomusten tasa-arvo ja pitäytyminen suomalaisen yhteiskunnan sekulaarissa perustassa.

Kampin kappeli ei ole tunnustukseton hiljentymistila eikä se oli tilana neutraali sosiaalitoimisto. Se, että tämä tapahtui 2010-luvulla on hämmentävää. Hankkeen suunnittelijana ja toteuttajana Helsingin kaupunki ei ole osoittanut kyvykkyyttä asettua edes kaupunkilaisten saappaisiin, kansainvälisestä näkökulmasta puhumattakaan.

Vielä jää nähtäväksi, millaista elämää sosiaalitoimiston ja kirkon sekasikiö tulee elämään mutta vapaa-ajattelijoiden ja katsomusten tasa-arvon tosissaan ottavien tahojen on syytä valpastua tulevien hankkeita odotellessa.

Kirjoittaja on Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja.




Toteutuuko katsomusten välinen tasa-arvo?

Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijain opintokerho on pohtinut katsomusten tasa-arvoa ja listaa valtiokirkon erioikeuksia ja sen ongelmallisuutta.

Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijain opintokerhossa marraskuun lopulla oli aiheena otsikon kysymys. Kerholaiset totesivat, että maassamme ei toteudu katsomusten tasa-arvo eikä uskonnon ja omantunnon vapaus.

Todettiin ensinnäkin, että hierarkian ev.lut kirkko on ainoa uskonnollinen yhdyskunta, jonka perustuslaki tuntee nimeltä. Sen asemaa ei voida muuttaa edes eduskunnan tavanomaisella enemmistöllä! Sen aseman voi muuttaa vain perustuslakia muuttamalla 2/3 enemmistöllä.

Toisekseen, ev.lut. kirkolle on hautausmaalaissa annettu käytännössä hautausmonopoli. Näin sillä on hyvä tekosyy saada valtiolta reipas potti yhteisöverosta. Vuonna 2010 se sai 112,4 miljoonaa euroa eli noin 1,5 kertaa hautaustoimen tappio.

Muita kytköksiä valtioon on siinä, että armeijapappien päällikkö kenttäpiispa on aina evankelis-luterilainen. Ev.lut. ja ortodoksikirkkoa pidetään ikään kuin julkisen vallan toimijoina.

Jopa symbolitasolla valtiokirkkojen keskushallinto saa liputtaa valtiolipulla kuten valtionhallinto. Samoin valtio osoittaa sitoutumisensa uskontoon aina eduskunnan kokoontuessa. Kausi alkaa ekumeenisella jumalanpalveluksella, vaikka kansanedustajien joukossa on ateisteja tai muita uskonnottomia.

Ääniaalloillakin uskonnoilla on etuoikeus. Jumalanpalvelusten lähettäminen on YLElle sälytetty lakisääteinen velvollisuus. Varansiirtoveron maksuvelvollisuuskin on kirkoilta poistettu.

Kumartelun kääntöpuolena on uskonnottomien syrjintä. He ovat katsomusten suhteen alimmalla tasolla – tai portaiden alla. Heillä ei ole vihkimisoikeutta. Kouluissa ei käytännössä anneta ateistista opetusta. Hautausmaat on hoidettava omin voimin; yhteisöveroosuutta ei tipu senttiäkään.

Luoteis-Lapin kerholaisten mielestä katsomusten tasa-arvoa kannattava ihminen ei voi kannattaa nykyistä menoa. Uskontojen erioikeudet täytyy poistaa. Niiden täytyy tulla omillaan toimeen. Maamme on vihdoinkin siirryttävä todelliseen uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden aikaan. Meneilläänhän on jo pitkälle edennyt 2000 luku!

Luoteis-Lapin vapaa-ajattelijat ry:n tiedotteesta editoinut toimitusneuvosto.