VA2012/3s2

Pääkirjoitus

Tunnustuksellinen Suomi eilen ja tänään

Petri Karisma

Vaikka Vapaa-ajattelijain Liitto ry. täyttää nyt syksyllä 75 vuotta, ulottuu uskonnottomien järjestäytynyt toiminta 1920-luvulle. Tuohon aikaan Suomessa toimi useita siviilirekisteriyhdistyksiä. Poliittisen tilanteen kiristyttyä 1930-luvun lopulla lakkautettiin joitakin siviilirekisteriyhdistyksiä, mm. Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistys. Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistyksen lakkautti niinkin keskeisesti Suomen historiaan vaikuttanut henkilö kuin Urho Kekkonen.

Toisen maailmansodan jälkeen vapaa-ajattelijayhdistykset ovat sentään saaneet toimia. Vapaa-ajattelijat eivät olleet radion, television tai lehtien suuressa suosiossa. Kun yksi yhteiskunnallinen toimija jätetään huomiotta, on tämän tahon ajatusten levittäminen huomattavan vaikeaa. Tuolloin vallinnut yhtenäiskulttuuri ei sallinut soraääniä. Muistan kuulleeni kertomuksen, jonka mukaan Tampereen vapaa-ajattelijat eivät saaneet julkaista maksettua ilmoitusta yhdistyksen kokouksesta Aamulehdessä. Tämän tasoinen toiminnan vaikeuttaminen on välttämättä näkynyt toimijoiden motivaatiossa.

Vapaa-ajattelu on menneinä vuosikymmeninä ollut huomattavan vaikeaa. On hatunnoston paikka niille vapaa-ajattelijoille, jotka ovat toimineet läpi vuosikymmenien ja pitäneet vapaa-ajattelun lippua korkealla. Jos vapaa-ajattelijayhdistykset olisi päästetty jossain vaiheessa kokonaan kuolemaan, olisi toiminnan aloittaminen ollut merkittävästi vaikeampaa kuin vanhoilta sijoilta jatkaminen.

Nykyinen toimintaympäristö ja toimintaedellytykset ovat huomattavasti helpommat kuin aikaisemmin. Kun aikaisemmin halusi saada omia ajatuksiaan laajempaan levitykseen vaikkapa sanomalehtiin, oli täysin lehden tekijöiden armoilla, saiko sen julkaistuksi. Tätä ongelmaa ei enää ole. Juttu voidaan laittaa internetiin kaikkien luettavaksi. On tietenkin toinen asia, kuinka moni lukee jutun. Sama tilanne on myös paperilehdellä. Internetissä julkaistussa jutussa on se hyvä puoli, että juttu löytyy internetistä myös sen jälkeen, kun paperilehti on heitetty paperinkeräykseen. Vapaa-ajattelijoiden keskeinen tehtävä on tiedon levittäminen uskonnottomasta vaihtoehdosta. Internet tarjoaa siihen täydellisen alustan.

Internet on kaiken kaikkiaan merkittävällä tavalla helpottanut vapaa-ajattelijoiden toimintaa. Se mahdollistaa täysiverisen toiminnan myös tahoille, joilla ei ole mahdollista laittaa merkittäviä taloudellisia panostuksia vaikkapa lehteen. On ollut hienoa ja onnistumisen kannalta keskeistä, että vapaa-ajattelijoissa on ollut viime vuosina mukana paljon tietotekniikan ammattilaisia. Heidän osaamisellaan on voitu toteuttaa monia hienoja internetprojekteja kuten eroakirkosta.fi -palvelu ja et-opetus.fi -projekti. Eroakirkosta.fi -palvelun kautta on tähän mennessä eronnut yli 320 000 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsentä. Tämä valtava eronneiden määrä osoittaa, ettei Suomi ole enää läheskään niin luterilainen, kuin jotkut vielä kuvittelevat ja toivovat.

Ehkä keskeisin ero aikaisempaan on se, että nykyisin vapaa-ajattelijoihin suhtaudutaan jokseenkin normaalina yhteiskunnallisena toimijana. Itselläni on jäänyt lähes poikkeuksetta hyvä tunne, kun olen ollut toimittajien kanssa tekemisissä. Suurin osa toimittajista suhtautuu neutraalisti asiaamme, vain pieni osa suhtautuu negatiivisesti. Olen pannut ilolla merkille, että merkittävä osa toimittajista pitää toimintaamme positiivisena ja kannatettavana.

Toimintaympäristö ja toimintaedellytykset eivät ole enää meitä vastaan. Onnistuminen on nyt meistä itsestämme kiinni. Meidän pitää löytää oikeat sanat muutoksen tekemiseen. Yksi keskeinen sana on tunnustuksettomuus.