VA2012/3s3

Tunnustukseton Suomi huomenna

Petri Karisma

Martin Luther King sanoi: ”I have a dream”. Minulla on myös unelma yhteiskunnasta, joka kuuluu kaikille ja jossa kenelläkään ole erityisoikeuksia toisten yli.

Keskeinen oivallus, joka tullaan löytämään seuraavien vuosikymmenien aikana, on se, että moniarvoisessa yhteyskunnassa ei voida lähteä siitä, että kaikki jakaisivat saman uskonnon tai maailmankatsomuksen. Yhteiskunta muodostuu erilaisista katsomussaarekkeista, jotka ovat osittain limittäisiä ja jopa päällekkäisiä. Vuorovaikutus eri katsomusten välillä on vilkasta, ja ihmiset ottavat vaikutteita useasta eri katsomuksesta muodostaen itselleen omaan käyttöönsä riittävän ehyen maailmankuvan. Yksilön maailmankuva on hyvin harvoin, jos koskaan, aukoton. Aukottomuuden illuusiossa elävät vain joihinkin fundamentalistisiin suuntauksiin vihkiytyneet henkilöt.

Kansalaisten katsomuskirjon takia valtio ei voi tunnustaa yhtä katsomusta yli muiden. Valtio on neutraali suhteessa eri uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. On ymmärretty, ettei mikään uskonto tai maailmankatsomus omista sen suurempaa viisautta kuin toinen. Jokainen uskonto tai maailmankatsomus, joka tunnustaa ja noudattaa perus- ja ihmisoikeuksia ja hyväksyy muut katsomukset tasa-arvoisiksi keskustelukumppaneiksi, on tervetullut rakentamaan yhteistä tunnustuksetonta yhteiskuntaa.

Kun Suomi on julistautunut tunnustuksettomaksi valtioksi, lainsäädännön perustaksi on otettu rationaalisuus. Kun lakeja säädetään, argumentit säädettävän lain puolesta tai vastaan lähtevät rationaalisista perusteluista. On huomattu, että uskonnoilla on paljon uskonnon sisäisiä arvoja, jotka eivät ole yleisiä arvoja, joten tällaisiin arvoihin vetoamista vältetään. Nämä uskonnon sisäiset arvot voivat koskea esimerkiksi sukupuolten roolia, lasten asemaa tai vapaapäiviä. Lainsäädäntö perustuu kaikkien hyväksymiin arvoihin, joten yhden uskonnon sisäiset arvot eivät voi olla perusta kaikkia maan kansalaisia velvoittavaan lainsäädäntöön.

Julkisen tilan neutraalisuus

Tunnustuksettomassa valtiossa kaikki ovat yhtä tervetulleita julkisiin tapahtumiin ja julkiseen tilaan. Yksilö ei joudu julkisissa palveluissa käyttäytymään sellaisella tavalla, että siitä voidaan päätellä hänen uskonnollinen tai uskonnoton vakaumuksensa. Yksilö ei joudu kohtaamaan julkisessa toiminnassa vakaumuksensa vastaisia tunnuksia tai käytäntöjä. Julkinen tila on Suomessa puolueetonta ja neutraalia suhteessa vakaumuksiin.

Eduskunnan juhlajumalanpalveluksista ja koulujen juhlien uskonnollisista elementeistä on luovuttu, koska kaikkien halutaan osallistuvan yhteisiin tilaisuuksiin. Moniarvoisessa ja tunnustuksettomassa Suomessa on ymmärretty, että kaikki ihmiset saadaan mukaan vain uskonnollisesti ja maailmankatsomuksellisesti neutraaleihin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Kaikkien osallistuminen yhteisiin juhliin on nähty tärkeämmäksi kuin ns. perinteen kunnioittaminen erilaisine uskonnollisine elementteineen.

Vakaumus on yksityisasia

Suomessa on lähdetty ajatuksesta, että henkilön vakaumusta tulee kohdella arkaluontoisena tietona. Aikaisemmin arkaluontoisuus koski vain poliittista mielipidettä vaalisalaisuuden muodossa. Suomessa on huomattu, että myös henkilön uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen esille tulo voi aiheuttaa ongelmia. Suomessa on luovuttu kaikista valoista ja vakuutuksista. On myös huomattu, että valan tai vakuutuksen antaminen oikeudessa saattaa jossain tapauksissa vaikuttaa tuomioon.

Valtio ei pidä kirjaa kansalaistensa uskonnollisesta tai uskonnottomasta maailmankatsomuksesta. Jokainen voi halutessaan kertoa oman vakaumuksensa aivan samalla tavalla kuin poliittisen mielipiteen, mutta kukaan ei velvoita häntä kertomaan vakaumustaan.

Suomessa on vain yhden tasoisia yksityisoikeudellisia yhdistyksiä, joihin jokainen voi halutessaan liittyä tai erota. Valtio ei anna minkäänlaisille yhdistyksille, olivat ne uskonnollisia tai uskonnottomia, mitään erityisoikeuksia. Näin kaikkien suomalaisten tasa-arvo toteutuu, tunnusti hän mitä vakaumusta tahansa.

Mitä tapahtuu, jää nähtäväksi

Aikataulua en pysty antamaan, mutta olen kuitenkin varsin toiveikas muutoksen suhteen. Yhtenäiskulttuuri romahti varsin nopeasti parissa vuosikymmenessä. Suomessa on opittu viime vuosina keskustelemaan kaikista yhteiskunnallisista ilmiöistä, ja on ymmärretty, että impivaaralaisuuteen ei auta tuudittautua. Yhdenvertaisuus on Suomessa kovaa valuuttaa, ja toivoa sopii, että yhdenvertaisuus toteutuisi myös uskovaisten ja uskonnottomien välillä.