VA2012/3s14-15

Veikko Laine - pitkän linjan vapaa-ajattelija

ja silmäys liiton historiaan henkilö- ja yhdistyshistorian kautta

Lasse Pylkki

Veikko Laine on järvenpääläinen pitkän linjan vapaa-ajattelija-aktivisti. Hän on ollut mukana Keski-Uudenmaan vapaa-ajattelijoissa (entinen Järvenpään Vapaa-ajattelijat) jo vuodesta 1976 - ja joutui heti mukaan myös liiton toimintaan. Vapaa Ajattelija haastatteli Lainetta juhlavuoden merkeissä tuodaksemme vapaa-ajatteluun henkilökohtaista perspektiiviä - liiton historiaa henkilö- ja yhdistyshistorian kautta. Laineen tarina lienee tyypillinen esimerkki ryhtymisestä vapaa-ajattelijaksi noina menneinä vuosikymmeninä.

Miten sinusta tuli vapaa-ajattelija?

Vapaa-ajattelijaksi varmaan kehitytään vähin erin elämänkokemuksen karttuessa ja oman elämäntilanteen pohjalta. Minun elämäntilanteeni oli alun alkaenkin sellainen, että se vääjäämättä johti eroon kirkosta ja vaikutti ajatusmaailmaani koko elämääni. Lyhyt elämäntarinani tässä ohessa kertoo sen.

Minä, Veikko Laine

Synnyin työläisperheeseen sodan aikana itäisellä Uudellamaalla. Työn perässä muutettiin pohjois-Tuusulaan, jonne rintamamiestontille rakennettiin omakotitalo. Isä kävi ympäri vuoden Helsinkiä rakentamassa ja äitikin jonkin kesän, jolloin minä vanhimpana paimensin sisariani. Suoritin keskikoulun Järvenpäässä 50-luvun loppupuolella. Kun lukuhaluja ei ollut, menin ammattioppilaaksi sähkölaitteita valmistavaan firmaan, josta valmistuin sähkökoneasentajaksi. 60-luvun valmistin sähkölaitteita eräässä toisessa tehtaassa. Työnvälityksen kautta kävin 1970 kysymässä Finnairin korjaamoilta sähköasentajan töitä. Työhönottaja empi: poikamies ja kirkosta eronnut, mutta ilmeisesti kielitaito aikaansai työsuhteen. Sitä kestikin yli 30 vuotta. Välillä pidin vapaavuoden opiskellessani Moskovassa. Olin myös työosastoni luottamusmiehenä ja ammattiliittoni liittovaltuuston varapuheenjohtajana. Mietin vieläkin, että oliko työnantajan vinoilua vai tunnustus, kun järjesti minulle mitalin, jossa lukee: Isänmaan hyväksi. Olin tietenkin seurannut tuon ajan nuorison liikehdintää, mutta poliittinen sitoutumiseni tapahtui vasta vuonna 1974.

Varsinaisesti se, miksi minusta tuli Vapaa-ajattelija, perustuu kokemuksiini 50-luvulla, jolloin vanhempani liittyivät Saalem-seurakuntaan. Kirkosta erosi ensin isäni ja äitini vähän myöhemmin, kun olin rippikouluiässä. Minua ei erotettukaan kirkosta äidin mukana, vaan pappi kutsui minut seuraamaan sunnuntaina kirkonmenoja ja tulemaan niiden jälkeen hänen juttusilleen. En mennyt kirkkoon vaan odotin ulkona, sakastin ovella. Kun pappi tuli, sanoin haluavani erota kirkosta, ja hän myönsi eron enempiä kyselemättä. Vanhempani yrittivät saada minutkin liittymään seurakuntaansa, olin jopa heidän nuorisoleirilläänkin. Tuolloin kokemani vakuutti minut siitä, että uskonnot ovat vallanpitäjien keino sitouttaa köyhät kuuliaisiksi alamaisikseen.

Järvenpään Vapaa-ajattelijat ry:hyn liityin 1976. Yhdistyksen puheenjohtaja muutti pois paikkakunnalta ja minua, uutta jäsentä, pyydettiin tilalle. Suostuin. Järvenpään yhdistys oli perustettu jo syksyllä 1945. Käsitykseni mukaan ainakin osasyy sen perustamiseen oli, että maineikkaan suomenkielen tutkijan, poliitikko ja valtioneuvos Emil Nestor Setälän palaneen talon paikalle vastapäätä Sibeliuksen Ainolaa oli rakennettu Seurakuntaopisto, johon rahoitusta oli saatu myös Yhdysvalloista.

Miten pääsit tai jouduit tekemisiin liiton kanssa?

Kävin usein liiton toimistossa kirjaostoksilla ja juttelemassa Huuskosen Ullan kanssa. Ulla (Ilmari Huuskosen vaimo) oli liiton toimistonhoitaja Vaasankatu 21:ssä. Enemmän liiton johtoa tapasin Helsingin Kulttuuritalolla 13.2.1977 pidetyssä seminaarissa, jonka aihe oli ”Raportti uskonnonvapaudesta Suomessa”. Vuoden 1973 alussahan uskonnonvapauslaki saavutti 50 vuoden iän. Tämän vuoksi V-A liitto päätti tutkimuksella selvittää olosuhteita, joissa uskonnonvapauslaki syntyi, asiaan liittyvän lainsäädännön historiaa ja lain voimaantulon vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Opetusministeriö (opetusministerinä oli tuolloin Ulf Sundqvist) tuki tutkimusprojektia 30000 markalla. Projektia johtivat fil.maist. Erkki Hartikainen (puhtaaksikirjoittaja, myöhemmin liiton pääsihteeri ja puheenjohtaja), varatuomari Juhani Pösö (liiton varapuheenjohtaja) ja lääket.lis. Timo I. Vasama (liiton puheenjohtaja). Haastatteluja tekivät mm. Ilmari Huuskonen ja liiton sihteeri Paul J. Koponen.

Tutkimusta on esitelty Vapaa Ajattelija -lehdessä numero 6/1974. Siinä on myös tehdyt kysymykset sekä yhteenveto haastatteluista. Ne ovat karua kertomaa ateistien kohtelusta itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeninä. Kannattaa tutustua ja verrata tilannetta nykyaikaan.

Ketkä liiton piirissä toimineet henkilöt ovat erityisesti jääneet mieleesi?

Vapaa-ajattelijain liitto on aina, onnekseen, vetänyt puoleensa vahvoja ja värikkäitä persoonia. Sellainen oli liittosihteeri Paul J. Koponen, joka 1970-luvun alussa kävi myös herättämässä 60-luvun puolivälissä nukahtaneen Järvenpään Vapaa-ajattelijat ry:n. Koposen yleisönosastokirjoitukset olivat suurelle yleisölle lähes ainoa mahdollisuus saada tietoa V-A liiton olemassaolosta.

1978 Vaasassa pidetyssä liittokokouksessa minut valittiin liittohallitukseen, kai lähinnä taustani takia. Kokouksessa mukana oli myös avopuolisoni Aino Hermunen, myöhemmin yhdistyksemme monivuotinen sihteeri.

Niin liiton kuin yhdistystenkin hallinnossa oli tosiaan mukana persoonallisuuksia, ja se näkyi: johdon kokouksissa, liittokokouksissa ja V-A -lehdessäkin. Työvaliokunnan ja lehden toimitusneuvoston jäsenenä näin liiton toimintaa sisältä päin.

Mainitsit jo aikaisemmin Erkki Hartikaisen. Hän taisi panna liitossa tuulemaan.

Kyllä. Tultuaan pääsihteeriksi Erkki Hartikainen pani toimintaan vauhtia. Liitolle mm. hankittiin tietokone. Paljolti hänen ansiokseen näenkin liiton toiminnan nousun uudelle tasolle 1970- ja 1980-luvuilla.

Ensinnäkin: Julkaisut. Liiton offset-koneella monistettiin 1978 Erkin tekemä opintoaineisto "Tieteellinen maailmankatsomus", jota yhdistyksessämmekin opiskeltiin innokkaasti, kuten myös hänen suomentamaansa käännöskirjallisuutta.

Toiseksi: Kansainväliset suhteet. Hartikainen solmi niitä myös henkilökohtaisella tasolla Intiasta Yhdysvaltoihin ja erityisesti Euroopassa, myös järjestöihin kuten VA-maailmanliittoon ja IHEU:hun. Minäkin osallistuin tähän toimintaan 1980-luvun alussa mm. Moskovassa, Lausannessa ja Petroskoissa.

Kolmanneksi: ET-oppiaine. Sen saaminen kouluihin on Erkin suuri ansio. Hän teki myös aineeseen oppikirjat. Erkki Hartikainen joutui monesti vääntämään kättä liiton muun hallinnon kanssa, mutta sai onneksi usein tahtonsa läpi.

Palataan vielä sinuun ja yhdistykseesi. Miten keskisuuri Järvenpään vapaa-ajattelijat johdossasi eli vuodesta 1976 alkaen yleisesti ottaen toimi?

Yhdistyksessäni olen koko 35 vuoden ajan ollut joko puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai sihteeri. Eikä tänä aikana muita puheenjohtajia ole ollutkaan kuin Tarmo Niskanen viisi vuotta vuosituhannen vaihteessa ja nyt Lasse Pylkki. Joskus yhdistyksemme teetti lentolehtisiä, joita jaettiin tuhansittain kirkosta eroamiskampanjoissa. Saimme palautetta, jäseniä ja julkisuutta mm. paikallisradioissa. Eniten olemme kuitenkin olleet paikallislehdissä, kun aivan viime vuosiin saakka jaoimme EU-ruoka-apua vähävaraisille, 15 vuoden aikana yhteensä n. 30 000 kg.

Olet toiminut myös juhlapuhujana.

Yhdistyksemme aktiivien Mirjam Sormusen ja Erkki Haaviston kanssa osallistuimme hautapuhujakursseille Kotkan Viikarinsaaressa ja Marsa Bäckin puhujakurssille Helsingissä. Osallistuin myös Tampereella ja Turussa pidetyille kursseille. Olen pitänyt n. 20 muistopuhetta, enimmän osan tutuille, myös puolisolleni, jonka kanssa taivalsimme yhdessä 35 vuotta. En koskaan hakenut kulukorvauksia liitolta, ja mikäli sain korvauksia asiakkailta, siirsin ne tukena yhdistykselleni.

Mitkä terveiset annat liitolle sen lähtiessä uudelle 25-vuotistapaleelle kohti sadannetta toimintavuottaan?

Vapaa-ajattelijain liitolla riittää tekemistä niin kauan, että kirkko saadaan eroon valtiosta ja uskonnonopetus pois kouluista. Ja sen jälkeenkin.

Veikko Laine liiton ”remmissä”

1978 Liittokokousedustaja (Järvenpään Vapaa-ajattelijat ry)
1978-1990 Liittohallituksen jäsen
1978-1984 Työvaliokunnan jäsen
Lehden toimitusneuvoston jäsen
1990-1993 Liittoneuvoston puheenjohtaja
1997-2004 Liiton tositetarkastaja
2001-2005 Liittohallituksen varajäsen
2005 Liittokokousedustaja (Järvenpään Vapaa-ajattelijat ry)
2011 Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n varatilintarkastaja
2012 Liiton tositetarkastaja
2006 Liiton kultainen ansiomerkki