VA2012/3s26

Jumalaton: Li Andersson

Historian jäänteistä kohti nykyaikaa

Suvi Auvinen

Vasemmistonuoret pääsivät kesäkuussa otsikoihin, kun VaNun puheenjohtaja Li Andersson ilmaisi kantansa valtionkirkosta. Kuka Andersson on, miksi kirkon ja valtion yhteyksiä pitäisi purkaa ja mitä kunnallispolitiikka uskonnottomille tarjoaa?

”Minut kutsuttiin debattiin kristillisdemokraattisten nuorten puheenjohtajan Aki Ruotsalan kanssa, ja väittelyn aikana toin esiin vasemmistonuorten agendan, jonka mukaan kirkon ja valtion kytköksiä pitäisi purkaa”, kertoo Li Andersson, joka nousi Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi vuonna 2011. Andersson opiskelee kansainvälistä oikeutta ja venäjän kieltä Åbo Akademissa ja on noussut nopeasti tunnetuksi poliitikoksi kotikaupungissaan ja laajemmaltikin koko maassa.

Vasta 25-vuotias Andersson on ehtinyt monenlaista. Vakaumukseltaan Andersson määrittelee itsensä uskonnottomaksi ja ajaa uskonnottomien asiaa myös politiikassaan. Hän on tuttu näky mielenosoituksissa ja väittelytilaisuuksissa eikä kaunistele sanomaansa turhaan: ”Vasemmisto on historiallisesti aina ajanut kirkon ja valtion eroa. Ei nyt ole kyseessä mikään uusi juttu tai uusi kannanotto, siihen vain ehkä tartuttiin kiivaammin, koska esitin mielipiteeni kristillisessä Radio Deissä.”

Suomalainen vasemmisto kritisoi valtion ja evankelisluterilaisen kirkon kytköstä virallisesti ensimmäisen kerran jo Forssan ohjelmassa vuonna 1903. Siinä uskonto vaadittiin julistettavaksi yksityisasiaksi. Andersson ei kuitenkaan näe vasemmistoa uskontovastaisena liikkeenä: ”Olemme aina lähteneet siitä, että uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia. Kirkon ja valtion suhde Suomessa on lähinnä historiallinen jäänne eikä sille ole perusteita nykypäivänä. Se, että julkisen vallan ja uskonnollisen yhteisön välillä on tällainen suhde kuin Suomessa, on ongelmallista.”

Väitteelle Suomesta kristillisenä valtiona Andersson hymähtää: ” Minun on vaikea nähdä, miten valtio voisi edes olla kristillinen. On kiistaton tosiasia, että Suomessa on historiallisesti valtauskontona ollut kristinusko, mutta kun katsomme valtiota nykypäivänä, en näe mitään pohjaa väitteelle, että eläisimme kristillisessä valtiossa. Jotkut sanovat perustuslain pohjaavan kristillisille arvoille, mutta itse olen sitä mieltä, että kyseessä ovat ennemmin yleismaailmalliset eettiset normit. Perustuslaissa esiintyvää arvomaailmaa voisi yhtä hyvin sanoa vasemmistolaiseksi kuin kristilliseksi!”

”Ihmiset ovat tosi kiinni perinteissä”, Andersson pohtii: ”Uskon, että tahdossa pitää esimerkiksi tunnustuksellinen uskonnonopetus kouluissa ja avajaisjumalanpalvelukset yliopistoissa on enemmän kyse siitä, ettei uskalleta muuttaa vallitsevaa järjestystä kuin siitä, että oikeasti pidettäisiin kristinuskoa erityisen tärkeänä.”

Andersson on ehdolla syksyn kunnallisvaaleissa. Kunnallispolitiikassakin on hänen mielestään muistettava uskonnottomien oikeuksia. ”Kunnat avustavat erityyppisiä järjestöjä ja tahoja. On tärkeää olla mukana tällaisissa keskusteluissa varmistamassa, että avustuspolitiikka on reilu sekä uskonnollisille että uskonnottomille toimijoille. On myös paljon yksittäisiä kysymyksiä, esimerkiksi hautausmaiden tunnustuksettomuus, joka on suoraan kaupunginvaltuustojen päätäntävallan alla monissa kunnissa.” Andersson kehottaa vapaa-ajattelijoita viemään ehdokkailleen viestiä siitä, millaisia asioita uskonnottomat kokevat tärkeiksi kunnallispolitiikassa: ”Kaikille ehdokkaille ei välttämättä ole selvää, millaiset asiat koskettavat uskonnottomia. Esimerkiksi kirkon ja valtion eroa voi hyvin lähteä ajamaan jo kuntatasolla. Kannattaa vaalien alla muistaa ennen kaikkea se, mitä asioita puolueet ajavat vaalien välillä. Vaalikoneisiin voi vastata mitä tahansa, mutta se mitä vaalien välillä puuhataan, on merkityksellisintä.”

Li Andersson

  • Turku
  • valtiotieteiden kandidaatti
  • s. 13.5.1987
  • Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2011 →
  • Varakansanedustaja, varavaltuutettu Turun kaupunginvaltuustossa