VA2012/2s15-16

Iltapäiväkerhotoiminnan tulee olla tunnustuksetonta

Esa Ylikoski

Pienet koululaiset pääsevät koulusta usein ennen vanhempien työpäivän päättymistä. Lapsille on monin paikoin järjestetty iltapäiväkerhoja, joiden lain mukaan tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta. Mikä on asian todellinen laita?

Eka- ja tokaluokkalaisten koulupäivä on lyhyempi kuin ylemmillä luokilla ja lapset ovat niin nuoria, että useimmat tarvitsevat hoitoa, kun vanhemmat ovat töissä. Kolme vuotta sitten tehdyn Esa Iivosen selvityksen mukaan kunnat tuottavat iltapäiväkerhoista noin puolet. Toinen puoli hankitaan ulkopuolisilta toimijoita erilaisin sopimusjärjestelyin. Palvelu on perheille maksullista.

Pienten koululaisten iltapäivähoito on lakisääteistä kuntien vastuulla olevaa toimintaa. Siinä samoin kuin päivähoidossa ja koulussa on uskonnon ja omantunnon vapauden sekä lasten yhdenvertaisen kohtelun ongelmia. Perusoikeuksien toteutumista on syytä valvoa ja havaittuihin epäkohtiin tarpeen puuttua.

Noin puolet ulkopuolisista toimijoista on erilaisia kolmannen sektorin järjestöjä, kuten urheiluseuroja tai lapsi- ja nuorisotyötä tekeviä järjestöjä. Sekä Kokoomuksen Minit että demarien Nuoret Kotkat ovat paikoin iltapäiväkerhojen pitäjinä. Toisen puolen kerhoista, eli kokonaismäärästä noin neljänneksen, ovat saaneet hoitaakseen evankelisluterilaiset seurakunnat.

Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito on säädösten mukaan uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta toimintaa. Näin tulisi olla myös seurakuntien hoitamissa iltapäiväkerhoissa. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan seurakuntien kerhotoimintaan on saatettu ympätä uskonnon harjoittamista, esimerkiksi johdettua rukoilua välipalan jakamisen yhteydessä.

Seurakunnilla on pitkät historialliset perinteet omasta lapsi- ja nuorisotyöstä, pyhäkoulusta erilaisiin kerhoihin. Jos samat työntekijät pitävät välillä seurakunnan omia kerhoja, joissa on uskonnollista kasvatusta, ja välillä kunnan tilaamia iltapäiväkerhoja, heillä voi olla ilmeisiä roolin vaihtoon liittyviä ongelmia, vaikka esimies ei heitä suoranaiseen lähetystyöhön iltapäiväkerhoissa olisi käskenytkään.

Kunnat ovat jakaneet eri toimijoiden iltapäiväkerhoja siten, että alueella saattaa toimia vain seurakunnan kerho. Vanhemmalla ei ole tällöin mahdollisuutta valita muuta kuin seurakunnan kerho, sillä lapsi ei voi itse kulkea koulun jälkeen pitkiä matkoja. Kun kyse on julkisesta palvelusta, kerhojen tulisi olla suhteellisen tasalaatuisia ja toimia samojen pelisääntöjen mukaan.

Vapaa-ajattelijain liitto on ottanut kantaa koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseen vuonna 2009 antamassaan lausunnossa. Liiton mielestä kuntien ei tule antaa yleistä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa uskonnollisten yhteisöjen ja seurakuntien hoidettavaksi lainkaan, sillä se ei ole luottamusta herättävä vaihtoehto. Kuntien on suositeltavaa tuottaa tätä tärkeää ja kehittyvää palvelua itse tai käyttää vain yleiseen palveluun sopivia kolmannen sektorin järjestöjä.

Mikäli kunnat kuitenkin antavat aamu- ja iltapäivähoidon tuottamista myös uskonnollisten yhdyskuntien hoidettavaksi, niitä koskevissa avustus- ja palvelusopimuksissa sekä niiden valvonnassa tulisi kiinnittää erityinen huomio siihen, ettei toiminta saa olla luonteeltaan uskonnollista.

Virallinen valvontavelvollisuus asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi on kunnalla, joka on palvelun tilaaja. Yleinen valvontavelvollisuus on tietysti myös lasten vanhemmilla. Toiminnan neutraalisuudesta on syytä kysymällä varmistaa, ettei toimintaan sisälly uskonnollista ohjelmaa eikä johdettua uskonnon harjoittamista. Tämän täytyy koskea kaikkia, ei vain niitä lapsia, joiden vanhemmat ottavat asian puheeksi.

Havaituista epäkohdista on syytä paitsi keskustella henkilökunnan jäsenten ja heidän esimiehensä kanssa että ilmoittaa kunnan vastaaville viranomaisille, jotka ovat tämän julkisen palvelun tilaajia. Suositeltavaa on kertoa tilanteesta myös uskonnottomien oikeusturva- ja etujärjestönä toimivalle Vapaa-ajattelijain liitolle tai sen lähimmälle alueelliselle jäsenyhdistykselle. Mikäli epäkohtia ei korjata, niiden korjaamiseksi on mahdollista toimia viime kädessä myös hallinto-oikeudellisin toimin. Joskus pelkkä tämän mahdollisuuden esilletulo nopeuttaa korjaavia toimia.

Julkisissa palveluissa tulee kunnioittaa kaikkien ihmisten ja varsinkin pienten, puolustuskyvyttömien lasten yhdenvertaista, tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua myös uskontojen ja vakaumusten suhteen.