VA2012/2s26-27

Pääsihteerin palsta

Kunta ja valtio

Esa Ylikoski

Ihmisten yhdenvertainen kohtelu sekä uskonnon ja omantunnon vapaus päivähoidon, koulujen ja oppilaitosten, lastensuojelun sekä sosiaali- ja terveystoimen käytännössä kuuluu kuntien tehtäviin. Kunnallisvaalit antavat hyvän virikkeen kiinnittää huomiota uskonnottomien ja laajemminkin ei-uskonnollisten ihmisten kokemiin syrjiviin ja epäkunnioittaviin käytäntöihin. Uskonnottomat ovat olleet pitkään maamme kiltein vähemmistö!

Vapaa-ajattelijain liiton vahvuutena on koko maan kattava yhdistysverkosto. Olemme alueellisten yhdistysten liitto. Yhdistysten toiminnalla on liikkeellemme olennainen merkitys, vaikka tietenkin valtakunnallisilla tavoitteilla ja aloitteilla on tärkeä merkitys profiloida ja yhdistää liittoa ihmisoikeuksien edistämiseen.

Yhdistyksillämme on alueellinen, useita kuntia käsittävä tehtävä ja toiminta-alue riippumatta siitä, onko yhdistyksen nimessä yhden paikkakunnan, seudun tai maakunnan nimi. Kunta-uudistus tuskin lopettaa tätä yhdistystemme monikuntaisuutta. Samalla yhdistysten keskinäisen yhteistyön lisääminen on hyvin suositeltavaa. Tapaamiset ja kokemusten vaihto aktiivijäsenten kesken antaa virikettä ja henkistä tukea toimintaan oman alueen kuntien julkisten palvelujen epäkohtien poistamiseksi.

Vakaumusten vapauden ja yhdenvertaisen kohtelun arvostaminen ja valmius epäkohtien poistamistalkoisiin on hyvä kriteeri kunnallisvaaliehdokkaan valintaan ja äänestämiseen. Yhä useammalle ehdokkaalle kannattaa esittää kysymys, ovatko he näissä talkoissa mukana. Ja yhä useampi vapaa-ajattelija voisi pohtia, olisivatko talkoissa mukana myös vaaliehdokkaana.

Kuntien ja kuntainliittojen toimintaa päivähoidossa, koulutoimessa, sosiaali-ja terveyspalveluissa ohjataan kuitenkin valtakunnallisilla päätöksillä, säädöksillä. Päivähoitolakia on tarkoitus uudistaa jo vuoden 2012 aikana. Pikkulasten uskontokasvatus ei kuulu kunnan tehtäviin, eettinen kulttuurija tapakasvatus riittävät. Esiopetuksen puolella mainittu elämänkatsomustietokasvatus on pitkä sana, mutta sen sisällölliset linjaukset sopisivat päivähoidossakin kaikille lapsia lokeroimatta.

Tätä lehteä toimitettaessa oli pitkään epäselvää, siirtyykö peruskoulun tuntijakopäätös kesälomien yli. Päätös kuitenkin syntyi valtioneuvostossa kesäkuun viimeisellä viikolla, lehden oikolukuvaiheessa. Työryhmän esityksestä ja nykytilasta poiketen uskonnon/ elämänkatsomustiedon tuntimäärää vähenee yhdellä vuosiviikkotunnilla (10:een). Historian ja yhteiskuntaopin tuntimäärää nousee nykyisestä kahdella vuosiviikkotunnilla (12:een). Muutos tulee voimaan, kun Opetushallitus on hyväksynyt uudistetut opetussuunnitelman perusteet, viimeistään syksyllä syksyllä 2016.

Tähän sopii klassinen kommentti: muutos on oikeaan suuntaan, mutta riittämätön. Kun yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa noin 38 opituntia lukuvuodessa, päätös antaa uskonnolle yhä yhteensä noin 380 oppituntia peruskoulun 9 lukuvuoden aikana. Käytännössä kouluissa on niiden lisäksi runsaasti myös jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia.

Kun asia päätettiin nyt ilman eduskuntakäsittelyä, ohitettiin samalla sekä lausunnoissa että keskustelussa laajaa kannatusta saanut esitys uskonnon ja elämänkatsomustiedon valinnanvapauden sallimisesta kaikille. Katsomusaineen valinnan vapauden salliminen kaikille nimittäin edellyttää eduskunnan päätöstä.

Elämänkatsomustieto on uskontojen ja vakaumusten suhteen neutraali katsomusaine, joka sisältää eettistä ja kulttuurista kasvatusta sekä myös monipuolista tutustumista erilaisiin uskonnollisiin ja uskonnottomiin katsomuksiin. Elämänkatsomustieto sopisi oppilaan katsomusaineeksi myös niille kirkkoon kuuluville perheille, jotka tosiasiallisesti eivät ole sitoutuneet kirkon uskontunnustukseen ja uskonnon harjoittamiseen. Valtion harjoittama katsomuksellinen holhous heitä kohtaan ei ole enää paikallaan.

Eduskuntaryhmien lausunnoissa tuntijakotyöryhmän esitykseen ilmeni, että uskonnon ja elämänkatsomustiedon välisen valinnan vapauden sallimisella on laajaa kannatusta. Päätös ET:n vapaasta valittavuudesta voidaan yhä tehdä kesäkuisesta tuntijakopäätöksestä riippumatta. Tällainen erillispäätös voitaisiin periaatteessa tehdä eduskunnassa vaikka ensi syksynä niin, että se tulisi voimaan jo ennen vuotta 2016. Jos näin nopeaan aikatauluun ei päästä, ET:n valinnaisuudesta kaikille voitaisiin valmistella lakiesitys myös samassa yhtydessä, kun vapaaehtoisen A2-kielen tarjoaminen on tarkoitus säätää opetuksen järjestäjille pakolliseksi.

Vapaa-ajattelijain liitto julkaisi toukokuussa TNS Gallup Oy:llä teettämänsä kyselytutkimuksen tuloksen. Kyselyn tulosten mukaan yli kaksi kolmasosaa kansasta haluaa muutosta uskonnon opetuksen asemaan peruskoulussa. Eniten kannatusta sai vapaan valinnan salliminen kaikille uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä.

Kysely kertoi myös ikäryhmien välisistä suhtautumiseroista: 15 -24 -vuotiaista yli 60 prosenttia kannatta vapaata valintaa ja yli 65-vuotiaista vain 36 prosenttia. Alle 50-vuotiaissa vastaajaryhmissä uskonnon opetuksen nykytilannetta kannatti vain yhteensä noin neljännes.

Kyselyssä eniten kannatettu vapaan valinnan salliminen uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä vastaa myös Vapaa-ajattelijain liiton kantaa siinä tapauksessa, että uskonnon opetus yhä jatkuu. Liiton säännöissäkin määriteltynä perustavoitteena on tunnustuksellisen luontoisen uskonnonopetuksen lopettaminen kouluissa.

Tavoitteena on myös koulun organisoiman uskonnon harjoittamisen lopettaminen. Jumalanpalvelukset kirkoissa koulupäivän osana sekä seurakunnan edustajien usein toistuvat päivänavaukset ovat uskonnollisia tilaisuuksia, jotka ovat luonteeltaan uskonnon harjoittamista. Sellaiset eivät kuulu koululaitoksen tehtäviin.

Esillä on myös monia erillisiä mutta silti tärkeitä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä.

Lasten sukupuolielinten ympärileikkaus on ihmisoikeusrikkomus koskeepa se tyttöjä tai poikia. Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen mukaan toimenpide voidaan suorittaa vain vapaasta tahdosta ja täysin tietoisena annetun suostumuksen perusteella. Lapsen oikeudet, kuten suojelu väkivallalta ja vahingoittamiselta pitää taata sopimusvaltioiden toimesta ilman minkäänlaista lapsen tai hänen vanhempiensa uskontoon perustuvaa erottelua. Turhaa kärsimystä uskonnollisista syistä ei saa hyväksyä. Uskonnollisia ja kulttuurisia traditioita pitää myös Suomessa alkaa arvioida nykytiedon valossa.

Rikoslaissa määritelty säännös uskonrauhan rikkomisesta pitäisi kumota. Ihmisoikeussopimusten mukaan uskonnonvapaus merkitsee uskontojen suojelemisen sijaan yksilöiden suojelemista. Uskonnollisia ja uskonnottomia vakaumuksia tulisi kohdella yhdenvertaisesti. YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2011 esittämän yleisen kannanoton mukaan uskontojen herjaamisen kriminalisointi on ristiriidassa sananvapauden kanssa lukuun ottamatta tilannetta, jossa on kysymys kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vanhentuneen uskonrauhasäännöksen kumoaminen ei nostaisi kynnystä puuttua vihapuheeseen, sillä rikoslaki tarjoaa siihen myös muita keinoja. Nykysäädös luo epäyhdenvertaisen kuvan, että uskonnoilla olisi jokin erityinen suoja tai arvo, vaikka kyse on vain uskomuksesta.

Lopuksi merkitykseltään pienemmästä asiasta, rahasta. Sekin indikoi yhdenvertaisuusajattelun keskeneräisyyttä maassamme.

Tätä kirjoittaessa eduskunnan valiokunta halusi vapauttaa uudesta Yleverosta valtion ja kuntien lisäksi valtionkirkkojen seurakunnat sekä muut uskonnolliset yhdyskunnat. Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko rinnastetaan valtioon ja kuntaan eikä kansaan. Kansa ja yksityiset yhteisöt maksavat, kirkko ei; puhe kansankirkosta ilmenee jälleen kerran palturiksi. Toisaalta havaitaan, että uskonnolliset yhdyskunnat nostetaan valtion toimesta erityisedunsaajaksi, mikä ilmentää uskonnollisten ja uskonnottomien vakaumusten epäyhdenvertaista kohtelua.

Rahankeräyssäädöksissäkin uskonnollisia yhdyskuntia suositaan kansalaisjärjestöihin verrattuna. Järjestöt voivat kerätä rahaa ilman lupaa sisätiloissa, mutta ulkoilmatilaisuuksissa vain luvan kanssa; sen sijaan uskonnolliset yhdyskunnat voivatkin kerätä rahaa ilman lupaa myös ulkoilmatilaisuuksissa. Niinpä uskonnottomien yhdistykset saavat kerätä kokouksessaan kahvirahaa, kunhan on katto päällä, mutta jos menee kauniilla ilmalla ulos kokoustamaan tai kesäretkelle, rahaa ei saisi kerätä noin vain. Uskonnollisissa kesäseuroissa rahan keruu ulkona on sallittua ilman lupaa. Tämä ero on ehkä lievää lainsäädännöllistä hölmöyttä, joka johtuu uskonnon historiallisesta erikoisasemasta. Silti nämäkin on perattava, isojen asioiden ohessa.