VA2012/4s5-8

Uskonnottomat juhlat syntymästä kuolemaan

Uskonnottomia juhlia ympäri vuoden

Suvi Auvinen ja Esa Ylikoski

Vuodenkierron juhlilla on vanhat juuret. Ihmiskunta oppi jo varhain, ettei elämässä kannata jättää käyttämättä yhtään tilaisuutta juhlimiseen. Kun maanviljelyskulttuurin syntymisen myötä ajanlaskun taito ja kalenterin teko kehittyivät, huomattiin vuodekierron käännekohdat. Kalenterissa ne ovat talvi- ja kesäpäivän seisaus sekä kevät- ja syyspäivän tasaus. Aikajärjestyksessä puhutaan joulusta, pääsiäisestä, juhannuksesta sekä syksyisestä vainajien päivästä tai kekristä.

Kristinuskon saatua antiikin Rooman valtakunnassa 300-luvulla valtionuskonnon aseman, kirkko alkoi kaapata perinteisiä juhlia omaan käyttöönsä. Talvipäivän seisaukseen liittyvä juhlinta muutettiin kristilliseksi Jeesuksen syntymäpäiväjuhlaksi, kevätjuhla pääsiäiseksi. Sama juhlien ryöstölinja jatkui kirkon valtapiirin laajetessa pohjoiseen, Euroopan kaikkien kansojen vuodenkiertoon liittyvät juhlat muutettiin väen väkisin kirkollisiksi juhliksi samalla kun vanhoja tapoja kiellettiin pakanallisina. Silti juhlien vieton tapoihin yhdistyi paljon myös ei-kirkollisia kansallisia tapoja. Vääntö jatkuu, mutta suunta on muuttunut.

Tätä nykyä vuodenkierron juhlien ei-kristillisestä taustasta ja nykyisyydestä löytyy paljon tietoa muun muassa suomenkielisestä wikipediasta. Tähän juttuun on koottu tiivistystä muun muassa joulun, pääsiäisen, juhannuksen ja syksyisten juhlapäivien taustoista. Uskonnottomien ihmisten ja perheiden tavat viettää vuodenkierron juhlapäivien aikaa vaihtelevat runsaasti. Kuitenkin suurin osa viettää juhlia samaan tapaan, mutta yleensä ilman uskonnollisia osuuksia.

Joulu, yule, talvipäivänseisaus, auringon syntymä

Mikä ja koska:
Yule on englanninkielinen nimitys muinaisten germaanien talvijuhlalle. Yleisesti yulea vietettiin talvipäivänseisauksen aikaan, eli noin 21.-22.12. Kristinuskon leviämisen myötä yule yhdistettiin kristilliseen jouluun. Englannin kielessä sanaa yule käytetään sanan christmas (Kristusmessu, joulu) asemasta. Suomen kielessä sana joulu on viitannut kaikkiin keskitalven juhliin.

Mitä juhlitaan:
Joulun taustalla oli yhtäältä roomalainen Saturnalia-juhla ja Sol Invictuksen eli Voittamattoman auringon päivä ja toisaalta keskitalven juhla yule. Talvipäivänseisausta on joidenkin lähteiden mukaan juhlittu jo 4000 vuotta. Talvipäivänseisauksessa päivä alkaa pitenemään ja ”aurinko syntyy uudestaan”. Sen yö on vuoden pisin yö, mutta sitä seuraavasta aamusta alkaen päivänvalo on joka päivä hieman pidempi.

Miten juhlitaan:
Suomalaisen joulun perinteiseen viettoon kuuluvat runsaat jouluruuat, omatekoiset joulukoristeet ja joulusauna. Jouluun on liitetty myös sadonkorjuujuhlan, kekrin piirteitä. Suomalaisilla joulupukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin pukiksi. Asuun kuuluivat myös tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki. Talvipäivänseisaus muistuttaa taitekohdasta kevääseen ja auringon paluusta. Aurinko saa maan kasvamaan viljaa. Tästä muistuttaa monessa kodissa myös pieni olkipukki.

Joulun ohra- tai kauralyhteen tarkoitus oli saada linnut jättämään kesällä viljan rauhaan. Joulukuusi hankitaan yleisesti sisälle, mutta jotkut koristelevat pihalta puun. Koristeltua vehreää puuta on pidetty myös fallisena hedelmällisyyden symbolina. Ennen kuin joulukuusi yleistyi, oli suomalaisilla tapana pystyttää nimipäivän kunniaksi puita. Ensimmäiset joulukuuset Suomessa ripustettiin katosta roikkumaan.

Uuspakanat ja wiccat juhlivat yulea muun muassa polttamalla kynttilöitä ja muita tulia auringon paluun vertauskuvana. Kotia saatetaan koristella vihreillä koristeilla ja voidaan valmistaa yulehalko. Tapa käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoilla alkoi Suomessa 1900-luvulla. Kaikki protestanttiset kirkot eivät hyväksy haudoilla käyntiä tavan pakanallisen alkuperän vuoksi. Kekriin kuuluneet vainajien hyvittely- ja kestitystavat siirtyivät jouluun. Saunominen eli joulusaunassa käyminen on vanha ja edelleen yleinen tapa. Joululahjojen antamista alettiin harrastaa 1800-luvun alussa varakkaissa perheissä.

Tapa syödä runsaasti jouluaterialla periytyy muinaissuomalaisilta ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen valon juhlaan. Joulupöytään yleensä kuuluvia ruokia ovat muun muassa laatikot ja kalaruoat. Joulukinkku syrjäytti kekripässin myöhään. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia kansan jouluruokia.

Kevätpäiväntasaus, pääsiäinen, Ostara

Mikä ja koska:
Pääsiäistä on vietetty kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntaina. Pääsiäinen on ei-kristillistä alkuperää oleva juhla, jolle on vain vaihdettu kristillinen sisältö. Kristillisten kirkkojen viettämä pääsiäinen ei ole sama kuin Raamatun mainitsema pääsiäinen. Heprealainen mensis paschalis on rinnastettu huhtikuuhun. Pesach- juhlaa vietettiin maaliskuussa israelilaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sanan juuri pasch on pohja monelle pääsiäistä takoittavalle sanalle.

Mitä juhlitaan:
Muinaiset mesopotamialaiset juhlivat Ishtaria, assyrialaiset Niannaa, foinikialaiset hedelmällisyyden jumalatar Astartea ja anglosaksit auringonousun, hedelmällisyyden ja kuun jumalatar Eostreaan kevätpäivän tasauksen aikaan. Muinaiset egyptiläiset juhlivat kevänpäivänseisauksena Horuksen vuosittaista voittoa pimeydenjumala Sethistä. Wiccat ja uuspakanat juhlivat Ostaraa kevätpäiväntasauksen aikaan. Se on kevään, auringonnousun ja hedelmällisyyden juhla.

Miten juhlitaan:
Pääsiäiseen liittyvät monet kansalliset tavat joilla juhlittiin kevättä. Jänis, tehokkaasti lisääntyvä eläin, on aina ollut hedelmällisyyden vertauskuva. Muna on vertauskuva kevään orastavasta elämästä.

Roomalaiset, kiinalaiset, egyptiläiset ja persialaiset kunnioittivat munaa maailmankaikkeuden symbolina. Ympäri maailmaa muna on ollut osa luomiskertomuksia. Kalevalassammekin maailma syntyy sotkanmunasta. Erityisesti muna on liitetty eri kansojen kevätjuhliin. Munasta tuli syntymän ja kevään symboli. Se edusti maan uudelleensyntymistä.

Muinaisgermaanit uhrasivat kevään jumalatar Osteralle villilintujen munia, jotta saisivat kerättyä hyvän sadon. Suomessakin linnunmunien keräys ja syönti ajoittuivat pääsiäiseen. Osassa maailmaa on tapana piilottaa värikkääksi maalattuja pääsiäismunia pihoille ja puutarhaan ja antaa lasten etsiä ne. Muna on pääsiäisjuhlien tunnus lähes kaikkialla maailmassa ja niitä on maalattu jo muinaisista ajoista. Nykyiset suklaamunat ovat samaa perinnettä.

Suomessa virpominen oli itäisen Suomen perinne, lännessä ja Pohjanmaalla kevätperinteisiin kuuluivat trullit. Trulliperinne lienee alkujaan kotoisin Ruotsista - trulli tarkoittaa peikkoa ja noitaa.

Sana virvonta on yhteydessä notkeaa oksaa tarkoittavaan virpi-sanaan. Suomalais- ugrilaisilla kansoilta tunnetaan tapa karkottaa oksanheilutuksella pahoja henkiä. Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja palmusunnuntain virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Historiallisesti virpominen ja trullit ovat siis vastakkaisia ilmiöitä (virpominen liittyy ”siunaamiseen” ja trullit ”kiroamiseen”).

Juhannus, Valon juhla, kesäpäivänseisaus

Mikä ja koska:
Juhannus on keskikesän ja valon juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla, 20.-26.6. välisenä aikana. Lounais-Suomessa on puhuttu mittumaarista ruotsin kielen midsommar eli keskikesä mukaan.

Mitä juhlitaan:
Juhannus on yöttömän yön juhla, sillä napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena. Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Esikristillisenä aikana juhannusta vietettiin Suomessa ylijumala Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ortodoksisessa Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Keskiajalla katolinen kirkko siirsi juhlapäivän Johannes Kastajan päiväksi, ja juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus.

Miten juhlitaan:
Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat kiinteästi esimerkiksi juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin pystytettiin juhannuskoivuja. Koivunoksista myös sidottiin tuoreita vihtoja. Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin. Vehreiden, fallisten salkojen on katsottu liittyvän skandinaavisiin pakanallisiin hedelmällisyysriitteihin.

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia taikoja. Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta.

Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla. Niiden polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.

Kekri, halloween, pyhäinpäivä, samhain

Mikä ja koska:
Halloween on lyhenne sanoista "All Hallows' Eve" eli pyhäinpäivän aatto. Halloweenia juhlitaan pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. Sanan halloween suomalaiseksi vastineeksi on ehdotettu sanoja marrasyö tai hallainyö.

Suomessa vietettiin kekriä. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä. Kekriä vietettiin mikkelinpäivän (29.9.) ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana.

Mitä juhlitaan:
Kekri oli muinaissuomalainen sadonkorjuun ja ilon juhla. Samhain on alkujaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan.Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan Kristillinen kirkko yritti kesyttää samhainin pyhäinpäiväksi, kristinuskon puolesta kuolleiden marttyyrien muistopäiväksi.

Kekri-perinne alkoi hävitä teollistumisen ja kaupungistumisen myötä, ja monet kekriin liittyneet tavat ja perinteet ovat siirtyneet joulun ja nykyaikaisen uudenvuoden viettoon.

Miten juhlitaan:

Suomalaisessa vanhassa kekrissä oli karnevalismia ja myös hirviömäisiä hahmoja (sarvipäisiä pukkeja). Ihmiset tapasivat kuljeskella talosta taloon pyytämässä kestitystä, aivan kuten Amerikan mantereella edelleen lapset tekevät Halloweenina. He ovat pukeutuneet hirviö- ja kummitusasuihin ja kiertelevät pyytämässä karkkia kepposten uhalla.

Yhdysvalloissa siis vietetään Halloweeniä, jolla on yhtymäkohtia sadonkorjuu- juhliin. Halloween on alun perin eurooppalaista vientitavaraa Amerikkaan ja vasta myöhemmin tuontitavaraa sieltä tänne. Meksikossa vietetään "kuolleiden juhlaa" näihin samoihin aikoihin. Taustalla on sekä syksyinen sadonkorjuujuhlinta että varhainen tapa uhrata osa sadosta kuolleille esi-isille. Nykyään se on muuntunut kukkien, kynttilöiden haudoille viemiseen pyhäinpäivänä.

Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein halloweenin tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan.

Suomen kirkko ei hyväksynyt pakanallisen kekrin viettoa. Useissa kirjaanpanoissa 1600- ja 1700 luvulla oikeuden pöytäkirjat tietävät kertoa kekrilampaista, joita syötiin epäkristilliseen tapaan maanhaltijan kunniaksi. Myös nykypäivänä katolinen kirkko vastustaa halloweenia pakanallisena. Esimerkiksi Ranskassa kirkko pelkää sen saattavan syrjäyttää pyhäinpäivän vieton. Myös ortodoksinen kirkko suhtautuu halloweenin viettoon kielteisesti sen pakanallisten ainesten vuoksi. Suomessa halloweeniä on arvosteltu amerikkalaisena krääsäjuhlana, mutta toisaalta sen sija popkulttuurissa on niin merkittävä, että sen vietto globalisoituneessa Suomessa on ymmärrettävää. Lisäksi halloween on niin samankaltainen kuin unohdettu kekri, että uskonnottomat voisivat hyvin ottaa halloweenin, kekrin ja samhainin takaisin käyttöönsä.