VA2013/1s10

Pakkouskontoa ja uskonnonpakkoa

Rikkooko lasten pakollinen uskonnonopetus perusoikeuksia? Voiko asialle tehdä mitään? Pakkouskonto.fi antaa avaimia taisteluun.

Petri Karisma

Tampereen ja Helsingin vapaa-ajattelijat ovat perustaneet pakkouskonto.fi -sivuston kritisoimaan Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten pakollista uskonnonopetusta peruskouluissa. Pakollinen uskonnonopiskelu ei takaa lapselle täysiä perusoikeuksia. Vapaa-ajattelijat selvittävät mahdollisuutta tarkastaa nykyisen uskonnon opetusta koskevan lainsäädännön perusoikeuksien mukaisuutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Näin alkaa pakkouskonto.fi -sivuston ensimmäinen tiedote, joka lähettiin medioille 28.1.2013.

Tiedote sai yllättävän hyvän vastaanoton. Pakkouskonto.fi -sivuston väittämiä pääsi kommentoimaan mm. eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok.). Vahasalo puolustaa uskonnonopetusta mm. sillä, että Suomessa valtio ja kirkko tekevät tiivistä yhteistyötä. Vahasalo on aivan oikeassa siinä, että valtiolla ja kirkolla on nykyään hyvin tiivis yhteistyö, mutta mikään ei pakota asian tilaa olemaan tällainen myös tulevaisuudessa.

Mitä on pakkouskonto?

Pakkouskonto -projektin tarkoitus on nostaa esille nykyisessä uskonnonopetuksessa ilmenevät ongelmat. Kouluissa pakkouskonto näkyy niin, että lainsäädännöllisesti on rajoitettu Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lasten valinnanvapautta. Nykyisen lainsäädännön perusteella ns. oman uskonnon opetus pitäisi olla tunnustuksetonta. Koulujen erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa on uskonnon harjoittamista.

Suomessa kaikkien tulisi olla perustuslain nojalla olla yhdenvertaisia. Näinhän se teorian tasolla onkin, mutta tästä säännöstä tehdään näköjään tarkoituksenmukaisuussyistä poikkeuksia. Yksi tällainen poikkeus on se, että Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat lapset eivät saa valita katsomusainettaan vapaasti, niin kuin uskontokuntiin kuulumattomat. Tämä menettely on selvästi Evankelis-luterilaista kirkkoa suosiva.

Perusopetuslain mukaan uskonnonopetuksen tulisi olla tunnustuksetonta, eli uskonnollisia väittämiä ei saisi kertoa totena. Nykyisissä uskonnon kirjoissa on kuitenkin monia kohtia, joissa uskonnollinen asia kerrotaan totena ja näin syyllistytään uskonnon harjoittamiseen. Voidaankin sanoa, että uskonnonopetus on nykyään enemmän oppilaiden sosiaalistamista uskontoon, kuin yleissivistävää opetusta uskonnoista.

Oman ongelma-alueensa muodostavat koulujen erilaiset tilaisuudet, joiden sisältö on osittain tai täysin uskonnollista. Koulut joko unohtavat tai eivät välitä tiedottaa tilaisuuden luonteesta oppilaiden vanhemmille. On hyvä huomata, että vaikka lapsi on Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, ei hänen ole pakko osallistua tilaisuuteen, joka on uskonnonharjoittamista.

Pakkouskonto.fi -projektin tehtävät ja toimintatapa

Pakkouskonto.fi -projekti tuo uskonnonopetuksen ongelmia esille tiedotteiden, kampanjoiden ja kanteluiden muodossa. Tulemme selvittämään, miten voisimme kannella nykyisestä uskonnonopetuksen tilanteesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Mikäli kantelu on jossakin järkevissä rajoissa, tulemme toteuttamaan kantelun. On myös mahdollista, että teemme aiheesta kansalaisaloitteen. On ollut puhetta myös erilaisista mainoskampanjoista. Aika näyttää, mitä kaikkea pakkouskonto.fi -projekti tulee pitämään sisällään.

Kuten tiedotteessa kerrotaan, on pakkouskonto.fi -projekti perustettu Tampereen ja Helsingin vapaa-ajattelijayhdistysten toimesta. Vaikka projektia hallinnoivat yhdistykset, on tarkoitus että projektiin osallistujat varsinaisesti päättävät, mitä projektissa tehdään. Projektissa pyritään noudattamaan mahdollisimman pitkälle ajatusta 'tekijät päättävät'. Tässä noudatetaan samaa hyväksi havaittua tapaa, jota on noudatettu jo vuosia eroakirkosta.fi -palvelun ja et-opetus.fi -projektin hallinnoinnissa. Kaikki, jotka haluavat osallistua pakkouskonto.fi -projektiin ovat tervetulleita tekemään sitä.