Vapaa-ajattelijat: Suomesta tehtävä tunnustukseton valtio: Kannanotto 31.7.2013

Perustuslain mukaan kaikille turvataan uskonnon ja omantunnon vapaus. Perustuslaissa todetaan myös, että ketään ei saa syrjiä esimerkiksi uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen takia. Tästä seuraa, että julkisen vallan tulisi kohdella kaikkia uskontoja ja maailmankatsomuksia yhdenvertaisesti.[1] Tämä perustuslain ajatus ei toteudu Suomessa, koska uskonnoilla on erityisoikeuksia suhteessa muihin maailmankatsomuksiin: Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on Suomessa julkisoikeudellinen erityisasema, evankelis-luterilainen kirkko mainitaan kirkkolakeineen perustuslaissa.

Valtion tunnustuksettomuus tarkoittaa, että valtio eli julkinen valta ei tunnusta tai suosi mitään uskontoa tai maailmankatsomusta, vaan on neutraali suhteessa kaikkiin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Euroopan neuvoston yleiskokouksen mukaan valtion ja kirkon erottaminen on yleisesti hyväksytty periaate, joka hallitsee demokraattisten maiden politiikassa ja instituutioissa.

Uskonnollinen ja maailmankatsomuksellinen monimuotoisuus on viime vuosina lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Olisi siis aika pohtia, onko nykyinen uskontoja ja varsikin kahta valtionkirkoksi määriteltyä kirkkoa suosiva järjestelmä ajan tasalla. Tämä järjestelmä luotiin aikana, jolloin Suomessa vallitsi lähes täydellinen yhtenäiskulttuuri: evankelis-luterilaisesta kirkosta saattoi erota, mutta uskontokuntien ulkopuolelle jättäytyminen ei ollut mahdollista.

Suomi on kuitenkin 1900-luvun alun ajoista muuttunut radikaalisti. Nykyisin Suomessa saa jättäytyä uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolelle. Tätä mahdollisuutta on käyttänyt hyväkseen yli viidennes suomalaisista eli yli miljoona kansalaista.

- Vaikka Suomen valtio eli julkinen valta olisi tunnustukseton, yhteiskunta olisi moniarvoinen ja -kulttuurinen. Ihmiset voivat olla vapaasti yksilöllisiä ja yhteisöllisiä. On hyvä huomata, että esimerkiksi perinnettä voivat ylläpitää vain ihmiset eli yhteiskunnassa toimivat. Valtion ja kunnan eli julkisen vallan viranomaisen tehtäviin ei kuulu perinteen ylläpitäminen tai välittäminen, summaa Vapaa-ajattelijain Liiton puheenjohtaja Petri Karisma.

Tunnustukseton valtio kohtelee kaikkia uskontoja ja vakaumuksia yhdenvertaisesti eikä ota kantaa minkään uskonnon tai vakaumuksen puolesta tai sitä vastaan. Uskonto ja vakaumus ovat yksityisasioita, eikä henkilöä pidä pakottaa ilmaisemaan uskontoaan tai vakaumustaan tai edes asettaa sellaiseen asemaan, että se paljastuisi. Tunnustukseton valtio turvaa jokaisen perus- ja ihmisoikeudet, jotka nojaavat perustuslakiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

[1] Perustuslain 11 §:ssä turvattuun uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyy kiinteästi perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty syrjinnän kielto. Säädöksen mukaan on kiellettyä asettaa ketään "ilman hyväksyttävää syytä" eri asemaan esimerkiksi uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Perusoikeusuudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp, s.55) mukaan 6 §:sta seuraa julkisen vallan käyttöön kohdistuva velvoite kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia tai maailmankatsomuksellisia suuntauksia (Tuomas Ojanen ja Martin Scheinin, Perusoikeudet, 2011, s.415)

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri
p. 040748 9532 p. 0504685332