VA2013/3s3

Pääkirjoitus

Muutos on alkanut!

Petri Karisma

Joskus tuntuu, että vapaa-ajattelijoiden tavoitteiden eteenpäin vieminen on pään seinään hakkaamista. Ihmisiä kyllä eroaa kirkosta koko ajan kiitettävään tahtiin, mutta varsinaisesta asiasta, eli valtion ja uskontojen suhteesta ei juuri puhuta. Tämä valtionkirkkojen suhde valtioon on Suomessa kummallinen tabu. Tuntuu, että valtionkirkko teema on yhtä vaiettu aihe nyky- Suomessa, kuin olivat Neuvostoliiton ihmisoikeudet pahimpina suomettumisen aikoina.

En ole pystynyt jäljittämään, mistä tämä erikoinen suhtautuminen valtionkirkkoon Suomessa johtuu. Yhden ja minusta hyvän selityksen olen kuullut. Voi olla, että tämä läntiseen ja saksalaiseen kulttuuripiiriin viittaava evankelis-luterilainen kirkko kertoo suomalaisille, että kuulumme läntiseen vaikutuspiiriin, emme itäiseen, jossa hallitsevat ortodoksit, mongolit, venäläiset ja aikaisemmin neuvostoliittolaiset. Suomessahan oli vielä jokin aika sitten tarve todistaa, että emme ole idän mongoleja, vaan kuulumme länteen ja “sivistykseen”.

Ilmeisesti eurooppalaistumisen, vaurastumisen, euroviisuvoiton ja jääkiekon maailmanmestaruuksien jälkeen suomalaiset ovat huomanneet, että mehän olemme aivan pätevää kansaa. Pärjäämme monessa asiassa jopa paremmin, kuin isoveljemme Ruotsi. Meidän ei tarvitse enää keinotekoisesti erottaa itseämme pahasta idästä vaan voimme jopa toivottaa nämä ihmiset tervetulleeksi maahamme turisteina.

Sisäministeri Päivi Räsäsen räväkkä ja paljon huomiota saanut Raamattu vai laki -lausunto nostatti keskustelun uskonnon suhteesta valtioon. Sinänsä on mielenkiintoista, että keskustelu alkoi juuri uskovaisena itsensä pitävän ihmisen lausunnoista. Ehkä kauhistus Räsäsen puheista kertoo paljonkin Suomen maallistumisesta.

Koska kuulumme Eurooppaan, Suomessa toivottavasti ymmärretään noudattaa myös eurooppalaisia arvoja. Euroopan neuvoston yleiskokouksen mukaan valtion ja kirkon erottaminen on yleisesti hyväksytty arvo, jonka kuuluisi hallita demokraattisten maiden politiikassa ja instituutioissa.

Vapaa-ajattelijat tulevat tekemään kaikkensa, jotta keskustelu valtion ja uskontojen suhteesta jatkuisi ja jalostuisi. Toivotaan, että tämän yhteiskunnallisen keskustelun tuloksena Suomessa hyväksyttäisiin lainsäädännössä täysimääräisenä eurooppalaiset arvot, joissa kaikkia uskontoja ja maailmankatsomuksia kohdellaan yhdenvertaisesti.