VA2013/3s6

Ateistin arkea ja juhlaa

Kansankirkon päivitys

Heta Saxell

Noloa tunnustaa, mutta minulla oli kesällä mielessä todella hyvä aihe kolumnilleni. Unohdin kirjoittaa sen ylös, ja tässä sitä nyt ollaan, ilman hienoa ideaa. Onneksi kuitenkin tätä kirjoittaessa on vielä kesä ja valtakunnan virallinen kirkostakarkottaja Päivi Räsänen on taas avannut sanaisen arkkunsa ja saanut mediamylläkän aikaiseksi – ja kolumnistille aihetta kirjoittaa.

Moni tuohtui, kun sisäministeri Räsänen kehotti kansanlähetyspäivillä kristittyjä muistamaan, että Raamattu on korkeampi auktoriteetti kuin Suomen laki joissakin kysymyksissä. Räsäsen puheet aiheuttivat kirkostaeroamisaallon. Itse leikittelin ajatuksella, että kun on jo eronnut kirkosta, olisiko jossain eroavaltiosta.fi-sivusto, missä voisi osoittaa mieltä sisäministerin puheita vastaan. Räsänen kun ei kuitenkaan kirkossa edusta mitään virallista tahoa, vaikka onkin kirkollisasioista vastaava ministeri. Kirkonihmisiä taas harmittaa, kun Räsänen puhuu ja ihmiset eroavat. Arkkipiispakin vetoaa, että ihmiset ennemmin jäisivät ja haastaisivat kirkon sisältä päin. Mutta mitä se tarkoittaisi? Kirkollisvaaliprosentitkin ovat niin alhaisia, että ehkä ne vaalit kannattaisi lakkauttaa. Puhumattakaan siitä kyseenalaisesta seikasta, että kirkollisvaaleissa saa 16-vuotias seurakuntalainen äänestää mutta ei saa itse päättää eroaako kirkosta vai ei, ei ilman huoltajien lupaa. Ja kirkollisvaalien äänestyspaikkoja viedään kouluille. Eikö seurakuntataloa voi käyttää tähän tarkoitukseen?

Tämä viimeisin Räsäs-kohu taas antaa mielestäni aihetta kysyä, miksi on ongelma, että ihmiset eroavat kirkosta? Haluaisin tähän rehellisen vastauksen. Jos raha jätetään sivuun, missä on ongelma? Miksi ihmisen pitäisi kuulua järjestöön, johon ei ole useinkaan omasta halustaan liittynyt, siteet järjestön toimintaan ovat vähintäänkin ohuet eikä edes ideologiaa jaa kovin moni? Eikö ole rehellisempää erota? Mitä merkitystä on tapakristillisyydellä, kun sekin ohenee vuosi vuodelta? Kuten amerikkalaisen lääkärisarjan päähenkilö House vastasi kysyttäessä, onko hän ateisti: ”Vain jouluna ja pääsiäisenä. Muulloin sillä ei ole väliä.” Lausahdus kuvaa loistavasti nykymenoa täällä Suomessa. Meillä saattaisi riittää jopa pelkkä jouluateismi, pääsiäisellä kun ei ole niin näkyvästi väliä.

Kirkollisverolla tehdään paljon hyvää, vastaa moni, siinä syy kuulua kirkkoon. No mitä sillä kunnallisverolla sitten on tarkoitus tehdä? Kyllä kunnan on huolehdittava omistaan ilman kirkkoakin. Eikä siihen kirkolliseen auttamistyöhön tarvita erityisasemaa ja siteitä kirkon ja valtion välille. Yhteisöveron, jonka käsittääkseni kirkko ilmoittaa menevän kokonaisuudessaan hautaamiskuluihin, voisi antaa kunnille vastaavaan työhön. Hautaamisen voisi näin hoitaa tasapuolisena kunnallisena palveluna ilman uskonnollisia taakkoja. On kestämätöntä, että monet seurakunnat eivät luovuta tilojaan uskonnottomien hautajaisten pitämiseen ilman, että pappi on paikalla. Eikä sitä arkkua voi minne tahansa viedä saattotilaisuutta varten, siitä on laki.

Suomessa tuntuu olevan valloillaan oma versio Yhdysvaltain don’t ask, don’t tell -käytännöstä. Tosin USA:ssakin tästä on taidettu jo luopua: Obama ainakin puhui sen puolesta, että homoseksuaalisuuden saisi tuoda julki myös armeijassa. Suomen älä kysy, älä kerro -versio liittyy ateismiin ja uskonnottomuuteen. Jenkeissä erään kyselyn mukaan kaikkein epätoivotuin naapuri oli juuri ateisti. Suomessa ateismi saa ihmiset vaivaantuneiksi. Miten ne antavat lapselleen nimen, ovat varmaan kommunisteja, ongelmia siitä vaan tulee, olisivat vaan hiljaa näistä asioista kuten muutkin – kuulen korvissani tämänkaltaista muminaa, kun ajattelen asiaa. Ja näinhän se menee. Tapakristillisyys istuu tiukassa, oli itse asiasta mitä mieltä tahansa. Suomessa ei kuulu tehdä itsestään numeroa, ei myöskään tällä uskontoon liittyvällä saralla.

Tällä varmaan selittyy se nihkeys, joka leimaa keskustelua kirkon ja valtion suhteesta. Kirkko huutaa, että ei me olla valtionkirkko, me ollaan kansankirkko. Mutta jos jo yli miljoona suomalaista, noin neljäsosa, ei kuulu tähän ”kansankirkkoon”, eikä suurin osa jäsenistäkään usko kirkon ydinsanomaan, minkä kansan kirkko se sellainen on? Vastaanpa itse: se on menneen maailman ja menneen kansan kirkko, utopia koko kansan kirkosta. Kuten esimerkiksi Imatralta on tässä kesällä kuultu, osa kirkon toimijoista haluaisi selvästi kääntää kellot ainakin 50 vuotta taaksepäin. Aktiivisimpia kirkossakävijöitä ovat juuri erilaisiin herätysliikkeisiin kuuluvat henkilöt, joiden näkemyksiä suurin osa kirkkoon kuuluvista ei kuitenkaan jaa. Liberaalimmat jäsenet siis käytännössä rahoittavat konservatiivisemman porukan toiminnan. Nostetaan siis viimein kirkko pöydälle ja keskustellaan avoimesti asiasta.

Kirjoittaja on helsinkiläinen filosofian maisteri, vapaa kirjoittaja, toimittaja ja tiedottaja.