V2013/3s7-8

Eurooppa ja eurooppalaisuus

- Eurooppa

- EU ja Euroopan teemavuosi 2013

Lasse Pylkki

Olemme osa Eurooppaa ja EU:ta. Maantieteellisenä ja kulttuurisena ilmiönä, myös uskontojen osalta, Eurooppa on ikivanha. Euroopan Unioni (EU) on nuori. Se perustettiin heti II maailmansodan jälkeen, jotta vältyttäisiin enemmiltä sodilta. EU:n perimmäinen tavoite onkin toteutunut. Muualla Euroopassa EU:n ulkopuolella sotia valitettavasti on käyty. Nykyisin EU:lla on muitakin tavoitteita, keskeisenä niistä suvaitsevaisuuden lisääminen kaikkien kansojen kesken.

Kun olemme EU:ssa, olemme myös EU:n kansalaisia. Vuosi 2013 onkin nimetty Euroopan kansalaisuuden teemavuodeksi.
Tämän numeron teemana on juuri Eurooppa. Kerromme lyhyesti Euroopasta, sen henkisestä historiasta ja Euroopan kansalaisuudesta: mitä oikeuksia ja velvollisuuksia meillä Euroopan kansalaisina on. Teeman näkökulmana on paljolti, mitä eurooppalaisuus merkitsee uskonnottomuuden, tunnustuksettomuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien kannalta.

Ihan vähän Euroopan historiasta, jotta emme unohtaisi juuriamme

Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri, minolainen ja mykeneläinen, syntyi Kreikan alueella jo n. 1000 - 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua (eaa.). Antiikin Kreikkaa pidetään eurooppalaisen sivistyksen kehtona. Monissa kreikkalaiskaupungeissa oli jo v. 400 eaa. demokraattinen valtiomuoto.

Länsimaisen sivistyksen katsotaankin juontavan juurensa hellenistisen Kreikan (n. 500 –30 eaa.) ja sen jatkona olevan Rooman valtakunnan (n. 300 eaa.-200 ja.) ajalta, jota kutsutaan yhteisesti Antiikiksi. Muun muassa monet keksinnöt, tavat, arvostukset, ajatukset, lain periaatteet ja tyylit ovat joko antiikin kreikkalaisten tai roomalaisten luomia tai heidän kauttaan länsimaiseen kulttuuriin omaksuttuja.

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisesta mytologiasta. Sen mukaan prinsessa Europa joutui härän hahmon ottaneen ylijumala Zeuksen viettelemäksi. Toinen arvio on, että nimi tulee foinikialaisten auringonlaskua merkitsevästä sanasta ereb.

Eurooppa on yhdentynyt kolme kertaa

1. Rooman valtakunta käsitti laajimmillaan (n.30 eaa. - 400 jaa.) koko Etelä-Euroopan, Länsi-Euroopan rajana Rhein-joki, Vähä-Aasian ja Pohjois-Afrikan. Välimeri oli sisämeri.

2. Kaarle Suuri (742-814 jaa.) yhdisti nykyiset Pohjois-Italian, Ranskan, Saksan, ns. Benelux-maat ja Alppien pohjoispuoliset maat. Kristittynä hänen oli ”miekan avulla voitettava pakanakansat ja käännytettävä ne kristityiksi”.

3. EU. Ei sitoudu uskontoihin.

Euroopan uskontojen historian lyhyt oppimäärä

Euroopan vanhat uskonnot olivat monijumalaisia, kuten antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot sekä germaanien ja kelttien muinaisusko.

Ajanlaskun alussa kristinusko kehittyi verkkaisesti, kunnes keisari Theodosiuksen hallitessa (379–395 jaa.) siitä tuli Rooman ainoa virallinen uskonto.

Keskiajalla Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeen (476 jaa.) kristinusko levisi vähitellen eri puolille Eurooppaa.

Kristillisyys kehittyi eri suuntiin kreikankielisessä Itä-Roomassa eli Bysantissa ja lännessä, jossa Rooman piispan eli paavin valta kasvoi. Idän ja lännen kirkot erosivat toisistaan 1054 jaa. ns. suuressa skismassa. Eurooppaan muodostui selkeä kulttuurinen raja idän ja lännen välille.

Noin tuhannen vuoden ajan (keskiaika ja uuden ajan alku) katolinen kirkko käytti merkittävää valtaa Länsi-Euroopassa. Antiikin ajan kirjoituksia kopioitiin luostareissa.

Islam syntyi noin v. 600 jaa. Euroopassa se levisi valloitusten myötä mm. Espanjaan. Euroopasta miltei kokonaan hävinnyt antiikin kulttuuriperintö välittyi Eurooppaan arabialaisen kulttuurin kautta. Ristiretket (n. 1100 - 1200 jaa.) aiheuttivat pitkäaikaisen välirikon eurooppalaisen ja arabialaisen kulttuuripiirin välille.

Antiikin humanismi löydettiin uudelleen renessanssin myötä (n. 1300 - 1500 jaa.).

1500-luvulla alkanut uskonpuhdistus rikkoi läntisen kirkon yhtenäisyyden. Britannia, Hollanti ja Sveitsi erosivat anglikaanisiksi ja kalvinistisiksi, pohjoinen Saksa ja Pohjoismaat protestanttisiksi (luterilaisiksi) alueiksi.

1700-luvun valistus ja Ranskan suuri vallankumous sysäsivät liikkeelle ajatuksen kirkon ja valtion erosta. Muun muassa Pohjoismaissa yhteiskunnan sekularisaatio on edennyt varsin pitkälle. Pisimmällä on kuitenkin Ranska, joka on ollut sekulaari valtio jo yli 100 vuotta.

Lähde: Wikipedia