VA2013/3s12-13

Erasmus Euroopan tekijänä

Aleksi Lilleberg

Yhä useampi eurooppalainen nuori lähtee osana opintojaan tutustumaan jonkin toisen maan kieleen ja kulttuuriin. Erasmus-vaihto-ohjelma on eurooppalaisista korkeakouluvaihdoista suurin. Aleksi Lilleberg kertoo oman kokemuksensa uskonnottoman opiskelijan opiskelijavaihdosta Belgiassa.

Olin Belgiassa vuonna 2004 opiskelijavaihdossa Hogeschool Gent-nimisessä korkeakoulussa opiskelemassa tietojenkäsittelyä. Omat syyni lähteä vaihto-opiskelijaksi olivat lähinnä halu nähdä vähän maailmaa Suomen ulkopuolella ja oppia sujuvampi englanninkieli. Opiskelin englanniksi ja siinä sivussa opin myös alkeet hollanninkielestä.

Belgia on suurimmaksi osaksi katolinen maa, mutta silti uskonto ei näyttele siellä kovin suurta roolia. Lähinnä opiskelija kohtaa kristillisiä lomapäiviä ja näkee paljon kirkkoja. Belgia on katolisesta enemmistöstä huolimatta Suomea edellä siinä, että kirkko on käytännössäkin erotettu valtiosta, enkä törmännyt minkäänlaiseen uskonnon esiintuomiseen esimerkiksi opinnoissani.

Joitain yllättäviä uskonnollisuuden linnakkeita Belgiasta kuitenkin löytyi: kristilliset ammattiliitot ja terveysvakuutukset. Suurimpana näistä on kristillisten ammattiliittojen kattojärjestö ACV-CSC, johon kuuluvien liittojen jäsenistö on noin 1.7 miljoonaa työntekijää, eli noin 16% koko Belgian väkiluvusta. Paljon liiton ideologiasta kertoo myös liiton edeltäjän nimi ”Sosialismin vastainen puuvillatyöntekijöiden liitto”.

Vaihto-opiskelijana tulin tutustuneeksi muihin vaihto-opiskelijoihin. Juuri uuteen maahan ja kaupunkiin muuttaneet opiskelijat tarvitsevat uusia ystäviä ja usein tutustuvat eniten juuri samassa tilanteessa oleviin. Muutamaa katolisuudestaan melua pitävää kristittyä lukuun ottamatta en muista kuulleeni kohtalotovereideni uskonnoista juuri mitään.

Ylipäätään oma kokemukseni oli se, että eurooppalainen kanssakäyminen opiskelijoiden ja opettajien välillä oli siinä mielessä hyvin jumalatonta, ettei jumalia sen puolen vuoden aikana juuri mainittu.

Kahden miljoonan liikuttaja

Eurooppalaisten opiskelijoiden keskuudessa Erasmus -vaihto-ohjelma on hyvin suosittu. Se on myös yleensä ensimmäinen kokemus elämisestä toisessa maassa ja siten erilaisessa kulttuurissa. Ohjelma luotiin opiskelijavaihtokokeiluna, jonka ensimmäisenä lukuvuonna (1987-1988) siihen osallistui 3244 opiskelijaa. Lukuvuonna 2008–2009 lähes 199000 opiskelijaa osallistui vaihtoon, ja tällöin yli 1% Euroopan opiskelijoista oli Erasmus-vaihdossa. Yhteensä vaihto-ohjelmaan on osallistunut vuoteen 2012 mennessä yli kaksi miljoonaa opiskelijaa.

Erasmus-vaihdon taustalla oleva ajatus on, kohdemaasta oppimisen lisäksi, luoda vaihto-opiskelijoille kokemus Euroopan laajuisesta opiskelijoiden yhteisöstä. Tämän sosiaalisen kanssakäymisen eri maiden opiskelijoiden välillä on ajateltu luovan osaltaan yhteistä eurooppalaista identiteettiä opiskelijoiden keskuuteen.

Yhteisen eurooppalaisen identiteetin on ajateltu murentavan kansallisia identiteettejä ja vähentävän nationalismin aiheuttamia konflikteja Euroopassa. Tähän voi tosin suhtautua hieman ironisesti, sillä nyt näyttää, että vanhanaikaiset nationalistiset konfliktit tuntuvat siirtyvän syrjään uusien vastakkainasettelujen tieltä. Kuten ”eurooppalaiset kristityt” vastaan ”ei-eurooppalaiset muslimit”. 2000-luvulla vastakkainasetteluja tunnutaan rakentavan enemmän laajempien ja vielä abstraktimpien ”kulttuurien” tai ”sivilisaatioiden” välisiksi konflikteiksi kuin perinteisten kansallisuuksien välisiksi. Kansallisuuden määritti usein kieli tai kansalaisuus, eurooppalaisuuden määritteleminen jää vielä mielivaltaisemmin määrittelijälle.