Esiopetuksen opetussuunnitelmaa valmistelevalle työryhmälle

Vapaa-ajattelijain Liitto ry KOMMENTTEJA
Neljäs linja 1, 00530 Helsinki
val@vapaa-ajattelijat.fi
p. 0504685332 2.10.2013

Opetushallitus
Esiopetuksen opetussuunnitelmaa valmistelevalle työryhmälle

Olemme kommentoineet netissä opetussuunnitelman luonnoksen erinäisiä kohtia. Arvostamme netissä tapahtuvan palautteen keräämisen tapaa. Lähetämme kuitenkin vielä käyttöönne hieman editoidun koosteen vastauksistamme.

Esiopetuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Kaikessa esiopetuksessa noudatetaan esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisia yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita sekä sisältöjä. Esiopetuksessa otetaan huomioon lasten erilaiset kielelliset, kulttuuriset ja katsomukselliset taustat sekä tuetaan monipuolisesti lasten identiteetin kehittymistä.”
”Esiopetusta järjestetään sekä päiväkodeissa että kouluissa. Esiopetuksessa olevilla lapsilla tulee olla mahdollisuus käyttää päivähoitopalveluja ja päivähoidossa olevilla lapsilla tulee olla mahdollisuus osallistua esiopetukseen.21 Myös vuorohoitoa tai osa-aikaista hoitoa tarvitsevilla lapsilla tulee olla mahdollisuus osallistua esiopetukseen. Esiopetus kestää yhden vuoden22 ja sitä annetaan vähintään 700 tuntia23.”

Vapaa-ajattelijain kommentti 1:
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisten yleisten kasvatus- ja oppimistavoitteiden sekä sisältöjen noudattamista sekä erilaisen katsomuksellisen taustan huomioon ottamista häiritsee, jos päivähoidon ”uskontokasvatuksessa” tai peruskoulun ”muussa toiminnassa” ilmenee henkilökunnan järjestämää ja toimintaan liittämää uskonnollisesti sitoutunutta ja tunnustuksellista uskonnonharjoitusta (henkilöstöjohtoista ruokarukoiluttamista, hartaushetkiä, jumalanpalveluksia). Päivähoidon ja koulun ”muun toiminnan” tulee tukea esiopetuksen perusteiden mukaista toteutumista. Loukkaisi uskonnollisesta sitoutumattomuutta/ tunnustuksettomuutta, jos esiopetuksessa tai päiväkodissa henkilökunta järjestäisi edellä mainittua uskonnollisesti sitoutunutta ja tunnustuksellista uskonnonharjoitusta.

Esiopetuksen arvoperusta
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Esiopetus perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta. Lasten erilaisuutta ja erilaisia tapoja toimia arvostetaan. Esiopetus on sukupuolisensitiivistä ja tukee lasten tasa-arvoisuutta. Opetuksessa kunnioitetaan eri kulttuureita, kieliä ja katsomuksia.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 2:
Esiopetuksen säätäminen ”poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomaksi” on oikeasuuntainen, mutta ilmaisu voisi olla vielä selkeämmin samanlainen kuin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden puolella eli seuraava: ”Se on uskonnollisesti tunnustuksetonta ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta”. Tunnustuksettomuus-termin mukaan ottaminen selkeyttää sääntelyä, kun se on linjassa perusopetuksen kanssa. Voidaan myös ajatella, että saattaa esiintyä uskonnollista tunnustuksellisuutta, joka ei ole sitoutunut mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Uskonnollista sitoutumattomuutta ja/tai tunnustuksettomuutta häiritsisi olennaisesti, jos esiopetusta toteuttavan päiväkodin ”uskontokasvatuksessa” tai peruskoulun ”muussa toiminnassa” ilmenee henkilökunnan järjestämää ja päiväkodin tai koulun toimintaan liittämää uskonnollisesti sitoutunutta ja tunnustuksellista uskonnonharjoitusta (hartaushetkiä, jumalanpalveluksia).

Laaja-alainen osaaminen esiopetuksessa
2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Lapsia ohjataan tuntemaan ja arvostamaan omaan elinympäristöään sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan. Lisäksi lapsille luodaan mahdollisuuksia tutustua eri kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja tapoihin omassa lähiyhteisössä tai esiopetuksen kansainvälisessä yhteistyössä. Lasta ohjataan huomaamaan kulttuurien ja katsomusten yhteneväisyyksiä. Samalla herätetään lapsen kiinnostusta erilaisia kulttuureja, ihmisiä ja kieliä kohtaan.”

Vapaa-ajattelijain kommentti 3:
Lasten katsomuksellisia juuria pitää ajatella yksilöllisesti eikä leimata häntä oletuksellisesti esimerkiksi etnisen taustan tai johonkin kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaa kuulumisen perusteella. Erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon jäseninä on lapsia, joiden perheessä on katsomuksellisesti hyvinkin monenlaisia käsityksiä, jotka monilla eivät ole luterilaisen opin mukaisia.
On perus- ja ihmisoikeuksien sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten vastaista vaatia opettajia ottamaan huomioon lapsen katsomuksellinen tausta niin, että siiten paljastuu hänen tai hänen vanhempiensa katsomus. Esiopetuksessa pitää päinvastoin pyrkiä välttämään etnisen, katsomuksellisen ja uskonnollisen taustan esille tuomista tai korostamista. Jopa evl. kirkon jäseninä on lapsia/vanhempia, joilla on hyvinkin erilasia käsityksiä uskonnollisista opeista. Sana ”katsomuksellisia” tulee poistaa ko. kohdasta.

Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Esiopetusta ohjaavat säädökset, arvot, oppimiskäsitys ja tavoitteet konkretisoituvat toimintakulttuurissa. Se koostuu tiedostetuista ja tiedostamattomista asenteista ja käytänteistä.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 4:
Huomio toimintakulttuurin suuresta merkityksestä on tärkeä. Haasteena se liittyy erityisesti myös uskonnollisen sitoutumattomuuden (ja/tai tunnustuksettomuuden) toteutumiseen. Niin päivähoidossa kuin perusopetuksessa varsinkin alaluokilla toimintakulttuuriin on saattanut vuosikymmeniä kuulua henkilökunnan järjestämää tunnustuksellista uskonnonharjoitusta, ja tätä perinnettä on siten jatkettu ja jatketaan edelleen, vaikka ihmis- ja perusoikeuksien uudet säännökset, sopimukset sekä mm. ihmisoikeustuomioistuimen ja suomalaisten laillisuusvalvojien kannanotot eivät perinteen jatkamista enää puolla.

Oppimisympäristöt esiopetuksessa
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Myös eri yhteistyökumppaneiden, kirjasto-, liikunta- ja kulttuuripalveluiden tarjoamia mahdollisuuksia käytetään tarkoituksenmukaisella tavalla.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 5:
Kun esiopetus on uskonnollisesti sitoutumatonta (ja/tai tunnustuksetonta), se tulee ottaa huomioon yhteistyökumppanien valinnassa. Kun paikoin yhä ilmenee toimintakulttuuria, jossa päiväkodin tai peruskoulun alaluokkien lähes ainoa yhteistyökumppani on paikallinen luterilainen seurakunta, voisi olla paikallaan liittää myös ilmaisu monipuolisuudesta, vaikka tarkoituksenmukaisuus toki pitää sen sisällään. Esiopetukseen ei tule sisältyä uskonnonharjoitusta.

Yhteistyö esiopetuksessa ja siirtymävaiheissa
Yhteistyön tehtävät esiopetuksessa

Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
Kunnassa, päiväkodeissa ja kouluissa tehdään yhteistyötä lasten hyvinvoinnin sekä oppimisen jatkumon, yhtenäisyyden ja laadun varmistamiseksi. Luottamuksellinen yhteistyö on opetuksen laadun perusta. Yhteistyötä tarvitaan oppimisympäristöjen monipuolisuuden ja esiopetusyhteisön hyvinvoinnin turvaamiseksi sekä esiopetuksen toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Yhteistyö on suunnitelmallista ja sen suunnittelussa otetaan huomioon toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat linjaukset.
Vapaa-ajattelijain kommentti 6:
Esiopetuksen uskonnollisen sitoutumattomuuden (ja/tai tunnustuksettomuuden) toteuttamiseksi on tärkeää huolehtia, että päiväkodin ”uskontokasvatuksessa” tai peruskoulun ”muussa toiminnassa” ei ilmenisi tunnustuksellista ja yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, käytännössä luterilaiseen kirkkoon sitoutunutta, lakisääteiseen toimintaan liitettyä uskonnonharjoitusta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n viimeaikaisten päätösten pohjalta uskonnon harjoittamisen järjestäminen kunnallisen päiväkodin ja koulun toimesta ei ole asianmukaista. Myös Suomen oikeudenvalvojien noihin päätöksiin viittaavat uudet ratkaisut puhuvat perusteluineen sen puolesta, että uskonnon harjoittamisen järjestäminen ei ole enää paikallaan julkisen viranomaisen toiminnassa. Näitä periaatteita voidaan soveltaa myös pienten lasten ja heidän perheidensä kohteluun esiopetuksessa sekä nimenomaan myös päiväkotien ja peruskoulujen muussa toiminnassa:
Apulaisoikeuskansleri 17.1.2012:
”EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010).
EIT on tulkintakäytännössään katsonut EIS:n 9 artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta.”

Apulaisoikeusasiamies 5.8.2013:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuden uskonnonvapauteen turvaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään muun muassa katsonut, että vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa henkilöä vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio (2010, erit. kohdat 41–53); ks. myös Pellonpää, Matti ym.: Euroopan ihmisoikeussopimus, 2012, s. 702).”

Kotien kanssa tehtävä yhteistyö

Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Opettaja keskustelee huoltajan kanssa perheen ja esiopetuksen arvoista ja tavoista sekä esiopetuksen tavoitteista. Lapsen ja huoltajan ajatukset ja toiveet otetaan huomioon lapsen henkilökohtaisia tavoitteita suunniteltaessa ja lapselle mahdollisesti laadittavan oppimissuunnitelman teossa.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 7:
Tässä esitetty yksilöllinen kohtelu on oikea ja tärkeä asia myös uskontoihin ja katsomuksiin liittyen. Esiopetuksessa ei ole syyt tehdä päätelmiä esimerkiksi luterilaisen kirkon jäsenyyden tai uskonnolliseen yhdyskuntiin kuulumattomuuden perustella. Jälkimmäisten joukossa voi olla uskonnollisia perheitä ja kirkon jäseninä puolestaan ajatukseltaan uskonnottomia ihmisiä. Monet pienten lasten vanhemmat esimerkiksi asuvat avoliitossa tai on vihitty maistraatissa, vaikka kirkko opettaa solmimaan kristillisen avioliiton.

Minä ja meidän yhteisömme
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Lähiyhteisön katsomuksiin ja uskonnollisiin tapoihin tutustuminen luovat pohjaa tulevaisuuden laaja-alaiselle osaamiselle. Opetuksessa toimitaan yhteistyössä lasten huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kunnioittaen.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 8:
Tässäkin perheen yksilöllisyyden kunnioittaminen on oikea ja tärkeä asia. Mitä tulee uskonnollisiin tapoihin tutustumiseen, on tärkeää huomata, että esimerkiksi jumalanpalvelukset ovat uskonnonharjoitusta ja että vain pieni osa luterilaisen kirkon jäsenistäkin pitää tapanaan käydä jumalanpalveluksissa. Esiopetuksessa ei pidä olla tunnustuksellista eikä ryhtyä kirkollisemmaksi kuin seurakuntalaiset itse. Lasten mahdollinen osallistuminen uskonnonharjoitukseen onkin kotien ja seurakuntien asia, ei esiopetuksen, päiväkotien ja peruskoulun tehtävä.

Oppimiskokonaisuuden yleiset tavoitteet

Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Lasten mielenkiintoa yhteiskunnan, erityisesti lähiyhteisön toimintaan herätetään ja lasten osallisuutta toimintaympäristössään vahvistetaan. Lapsia ohjataan havainnoimaan nykyisyyttä ja heille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Opetuksessa vahvistetaan lasten eettisen kohtaamisen ja ajattelun taitoja sekä tunnetaitoja. Opettajan johdolla lapset tutustuvat niin omaan kuin muihinkin lapsiryhmässä tai lähiyhteisössä edustettuina oleviin katsomuksiin sekä niihin liittyviin tapoihin ja perinteisiin.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 9:
Tässä on tarpeen huolehtia siitä, että lapsiryhmässä tai lähiyhteisössä edustettuna oleviin katsomuksiin tutustumisissa ei anneta väärää kuvaa katsomusten yhdenmukaisuudesta, vaan tuodaan painokkaasti esiin, että ihmisillä yksilöinä ja myös perheen piirissä on omia henkilökohtaisia katsomuksia. Erityisesti on syytä tuoda esiin luonnollisena ilmiönä, että samassakin perheessä asuvat isä ja äiti voivat ajatella omalla, puolisosta poikkeavalla tavalla. Samoin on luonnollista, että eri kodeissa asuvilla vanhemmilla voi olla eri käsityksiä, samoin isän tai äidin uudella avo- tai aviopuolisolla.

Esiopetuksen oppimiskokonaisuudet

Minä ja meidän yhteisömme
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Esiopetuksen katsomuskasvatuksessa tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Kaikille lapsille katsomuksesta riippumatta tarjotaan mahdollisuus saada tietoa erilaisista katsomuksista ja niiden perinteistä. Opetus liitetään arjen asioihin, juhliin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, joilla on uskonnollisia ja katsomuksellisia merkityksiä. Uskonnottomuutta voidaan esiopetuksessa tarkastella muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on auttaa lapsia ymmärtämään ja kunnioittamaan sekä omia että toisten perheiden ja lasten erilaisia katsomuksellisia perinteitä sekä niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. Lapsia rohkaistaan erilaisten elämänkysymysten pohdintaan. Opetus vahvistaa lapsen katsomuksellista identiteettiä sekä rohkaisee ilmaisemaan sitä. Opetuksessa voidaan hyödyntää vierailuja, vierailijoita ja lähialueen tapahtumia.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 10:
Uskonnottomuutta koskeva ilmaus on hieman epämääräinen, ikään kuin varovasti vain raotettaisiin rohkeimmille ovea tai annettaisiin lupa itse raottaa mutta olla raottamattakin. Parempi olisi sanoa selkeästi näin: Uskonnottomuutta tarkastellaan esiopetuksessa muiden katsomusten rinnalla. Selkeä ilmaisu olisi paikallaan senkin vuoksi, että uskonnottomuus uskontojen ja katsomusten maailmassa on pitkään ollut jossakin puhekulttuureissa tabu. Uskonnottomuus toki ei ole yhtenäinen katsomus, sillä ilman ”pyhää kirjaa” ja ”ikiaikaisia totuuksia” jokainen voi rakentaa omaa elämänkatsomustaan, maailmankuvaansa ja eettisiä arvojaan itse vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään kummallista, sillä tosiasiallisesti myös uskonnollisilla ihmisillä on omia yksilöllisiä käsityksiään myös uskonnollisiin kysymyksiin, niin kuin laajat ihmisten uskonnollisia käsityksiä koskevat kyselytutkimuksetkin osoittavat. Esiopetuksen oppimiskokonaisuuksien joukossa katsomuskasvatusta ei ole mielestämme tarpeen kasvattaa kovin suureksi, ja erityisesti tuli välttää esikouluikäisten lasten leimaamista uskonnollisiin tai katsomuksellisiin ryhmiin.
Vuodenkiertoon liittyvissä juhlissa on tarpeen tuoda esiin perheiden tapakulttuurin yksilöllisyys. Esimerkiksi joulu ei ole vain kristillinen juhla, sillä talvipäivän seisaukseen tai kevätpäivän tasaukseen liittyvillä juhlilla on pitkät ei-kristilliset perinteet, ja suuri osa luterilaiseen kirkkoon kuuluvista perheitä ei tätä nykyä vietä joulua tai pääsiäistä erityisen uskonnollisin menoin vaan enemmänkin kansallisten perinteiden mukaan. Joulukuusi, joulupukki, tontut, lahjojen antaminen, jouluruoat jne. eivät useimmissa kodeissa kanna mitään uskonnollista sisältöä kuten eivät myöskään mämmi, pääsiäisnoidat, pajunkissat ja pääsiäispuput.

Kasvan ja kehityn
Kommentoimme seuraavaa kohtaa:
”Osa-alueiden tavoitteet
Esiopetuksen ruokailutilanteita käytetään päivittäisen terveyttä edistävän syömisen ja ruokaosaamisen oppimisympäristönä. Ruokailutilanteista luodaan lasten kanssa mahdollisimman viihtyisiä ja lapsia ohjataan hyviin tapoihin. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin lisäksi opetuksessa tutustutaan johonkin muuhun ruoka- ja tapakulttuuriin kotien asiantuntemusta hyödyntäen. Lasten kanssa keskustellaan lapsiin kohdistuvasta mainonnasta sekä kohtuullisen kuluttamisen merkityksestä. Esimerkiksi lasten leikeissä ja piirroksissa ilmenevät tulkinnat kulutuksesta ja mainonnasta voivat toimia esiopetuksen kuluttajakasvatuksen pohjana.”
Vapaa-ajattelijain kommentti 11:
Ruokailutilanteeseen ei pidä liittää mitään henkilökunnan johtamaa, yhdessä tehtäväksi tarkoitettua uskonnonharjoitusta, kuten esimerkiksi ruokarukousta. Tällä on olennainen merkitys esiopetuksen uskonnollisen sitoutumattomuuden (ja/tai tunnustuksettomuuden) kannalta. Aivan niin kuin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä 7.8.2013 uudestaan mainitaan, on mahdollista pitää pieni rauhoittumishetki ruokailuun ryhdyttäessä:
”Totean, että olen 11.11.2011 antamassani vastauksessa (dnro 3634/4/10) ottanut kantaa kunnan koulutoimen menettelytapaohjeeseen, jonka mukaan ruokarukoukset ovat uskonnon harjoittamista ja ne tulee korvata esimerkiksi yleisellä rauhoittumisella ja ruokahetken kunnioittamisella. Pidin selvänä, että koulussa opettajan johdolla päivittäin lausuttavaa ruokarukousta voidaan pitää uskonnon harjoittamisena. Minulla ei ollut huomauttamista koulutoimen ohjeesta.”

Vapaa-ajattelijain Liitto ry
Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri