Viesti kansanedustajille: Kirkon ja valtion suhteen muutostarpeesta

Arvoisa kansanedustaja

Luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus laskee paljon nopeammin kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Tilastot eroajista kertovat laskun jatkuvan edelleen. Lapsikasteiden määrä vähenee, ja muutkin tilastot osoittavat samaan suuntaan. Kyseessä on myös yleiseurooppalainen ja pohjoismainen trendi.

Lainsäädäntö on hidasta, joten muutoksia on ennakoitava. Jo yhdessä vaalikaudessa kirkkoon kuuluvien osuus voi vähentyä viisi prosenttiyksikköä. Tämä täytyy huomioida päätettäessä esimerkiksi hautaustoimen tulevaisuudesta. Muistettava on myös kirkon erillinen eläkevakuutusjärjestelmä.

Tämä viestimme sisältää eräitä tilastotietoja ja pohdintaa niiden merkityksestä. Konkreettisia lakiesityksiä tässä ei ole. Osa kansasta pitää tulevaa kehitystä hyvänä, osa ei. Olennaista on, että kehitys on varsin varmaa ja siihen on varauduttava.

Eroaminen jatkuu

Eroakirkosta.fi-palvelun tilastojen mukaan erovirta on melko tasaista. Suurin osa eroista ei linkity mihinkään yksittäiseen uutiseen, vaikka toisin voisi julkisuuteen nousseista tiedoista luulla. Esimerkiksi vuonna 2012 eroja oli noin 40 000, mutta eropiikkien osuus tästä oli vain noin tuhat eroa. Kääntäen, ilman kohujakin eroaminen jatkuu.

Erot keskittyvät toisaalta nuorempiin ikäluokkiin ja toisaalta suuriin kaupunkeihin. Molemmat ryhmät ovat kulttuurisissa muutoksissa edelläkävijöitä. Tämäkin viittaa eroamisen jatkumiseen. Samankokoisista paikkakunnista enemmän erotaan siellä, missä jo entuudestaan harvempi on kirkon jäsen. Tämä kertoo kirkosta eroamisen olevan itseään kiihdyttävä prosessi.

Muut tilastot tukevat samaa. Konfirmoitujen osuus nuorista on laskenut ja hääpareista kirkollisesti vihitään enää joka toinen. Kastettujen osuus syntyneistä on pudonnut nopeutuvasti, mikä ennakoi tulevaa kehitystä merkittävästi. Kristillisten hautaustenkin vähentyminen näyttää nopeutuvan.

Kirkkoon liittyminen on hieman kasvanut, mutta vähemmän kuin eroaminen, ja ilmenee vain kirkkoon aiemmin kuuluneiden paluuna. Aikuiskasteiden määrä on koko 2000-luvulla ollut alle 1000 vuodessa, vuonna 2012 enää alle 700. Ilmeisesti ne, joita ei vauvana liitetä kirkkoon, eivät yleensä myöhemminkään liity kirkkoon.

Kirkon jäsenistäkin entistä harvempi uskoo kirkon oppeihin tai osallistuu kirkon toimintaan. Esimerkiksi kristinuskon opettamaan Jumalaan kertoo uskovansa 27 prosenttia, 15-29-vuotiaista vain 15 prosenttia. Luku on laskenut selvästi neljä vuotta vanhempaan tutkimukseen verrattuna.

Kirkko itse tutkii säännöllisesti jäsentensä sitoutumista. Näiden tietojen mukaan katsomuksellista ja tapakulttuurista irtautumista tapahtuu koko jatkumolla. Jokaista eroavaa kohti siirtyy joku eroamista harkitsevien joukkoon. Eroajat eivät siis lopu.

Maallistuminen on myös yleiseurooppalainen trendi. Pohjoismaissa on luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus vähentynyt runsaasti vuodesta 2000 (luvut prosentteja):

Ruotsi 82,9 -> 67,5

Norja 86,6 -> 76,2

Tanska 85,1 -> 79,1

Islanti 88,7 -> 76,8

Suomen eroluvut %

2002 2007 2012 Muutos 2002->2007 Muutos 2007->2012
Kirkon jäseniä 84,6 81,7 76,4 -2,9 -5,3
Kastetut 87,1 84,0 75,3 -3,1 -8,7
Kirkolliset vihkimiset 74,0 60,0 51,1 -14,0 -9,9

Vapaa-ajattelijain liitto voi toimittaa kaikista edellä mainituista asioista tarkemmat tilastot. Helpoiten lisätietoja saa osoitteesta val@vapaa-ajattelijat.fi.

Mitä tästä seuraa?

Tilastokeskus laatii säännöllisesti väestöennusteita. On aiheellista tilata siltä ennuste valtionkirkkoon kuuluvien osuuden kehittymisestä esim. vuoteen 2025 saakka. Tällä saadaan konkreettista pohjaa keskustelulle jatkosta ja arvio muutosten kiireellisyydestä.

Kirkon talous heikkenee jäsenten vähentyessä. Tämä on pakko huomioida poliittisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi kirkon mittava eläkevastuu on rakennettu olettaen kirkollisveron maksajia olevan tulevaisuudessakin runsaasti. Jo pelkästään eläkevakuutusten yhteisvastuun vuoksi kysymys on merkittävä myös kirkkoon kuulumattomille.

Koko valtion ja elinkeinoelämän rytmin sitominen sellaisiin uskonnollisiin juhlapyhiin kuin helatorstai ja loppiainen, joita ei enää yleensä vietetä mitenkään, on entistä perustelemattomampaa. Yleisistä juhla- ja vapaapäivistä on syytä säätää lailla, jonka sisältöön luterilaisen kirkon kirkolliskokouksella ei ole eduskunnan yli menevää päätösvaltaa.

Valtionkirkkoasema joudutaan ennen pitkää purkamaan. Jäsenmaksun perintä veromuotoisena ei voi jatkua. On kaikkien etu, että muutos tapahtuu hallitusti. Olennainen askel on poistaa kirkkolakia koskeva perustuslain 76. pykälä.

Tässä yhteydessä merkittävä on myös hautaustoimen jatko. Vanhojen hautausmaiden siirto esimerkiksi kunnille on järjestettävä.

Yhdenvertaisuus- ja neutraliteettiperiaatteen mukaan valtion tehtäviin ei kuulu minkään uskontokunnan pönkittäminen, vielä vähemmän uskonnonharjoituksen järjestäminen. Uskonnonharjoitus on yksilöiden, perheiden ja seurakuntien asia, valtion kuuluu turvata vapaus siihen, mutta ei toimia itse uskonnonharjoituksen järjestäjänä. Perusoikeuksien, kuten yhdenvertaisuuden sekä uskonnon ja omantunnon vapauden turvaaminen käy perinnesyiden edelle.

Esimerkiksi koulujen työpäivän osaksi järjestämät jumalanpalvelukset ja hartaustilaisuudet luovat eräänlaisen uskonnollisen kasvihuoneilmaston, joka poikkeaa ympäröivästä yhteiskunnasta. On mieletöntä väittää koululaisjumalanpalvelusten olevan tarpeen, kun muutoin tavanomaisiin jumalanpalveluksiin osallistuu säännöllisesti vain pari prosenttia suomalaisista, ja tämäkin osuus vähenee.

Arvoisa kansanedustaja,

halutessasi voimme toimittaa runsaasti esimerkkejä valtion ja kirkon siteistä, joita joudutaan purkamaan seuraavien vaalikausien aikana. Tulemme mielellämme keskustelemaan kanssanne näistä ja muista ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun sekä uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyvistä kysymyksistä. Olemme myös valmiita eduskuntaryhmänne sekä eduskunnan valiokuntien kuultavaksi.

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Petri Karisma Esa Ylikoski

puheenjohtaja pääsihteeri KORJAUS 14.11.2013: Kirjeessä on virhe. Työeläkelain 181 § mukainen työeläkelaitosten yhteisvastuu ei koske valtion, kuntien ja valtionkirkon työeläkkeitä.