Uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen VM110:00/2013

Vapaa-ajattelijain Liitto ry LAUSUNTO

26.11.2013

Valtiovarainministeriölle

Viite: Uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen VM110:00/2013

Vapaa-ajattelijain Liitto ry uskonnottomien ihmisoikeus- ja kulttuurijärjestönä kommentoi täten seuraavassa työryhmämietintöä ”Evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien sekä muiden uskonnollisten yhteisöjen yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Valtiovarainministeriö. Lokakuu 2013.” Asia koskettaa myös uskonnottomia ja muita uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia verovelvollisia ihmisiä, joita on Suomessa noin 1,15 miljoonaa. Sen vuoksi katsomme lausuntomme antamisen ja sen huomioon ottamisen säädösvalmistelussa perustelluksi.

Valtiovarainministeriön työryhmä on pohtinut uskontokuntien yhteiskunnallisten tehtävien korvaamista. Nykyään korvaus annetaan epäsuorasti siten, että valtionkirkot saavat osan yhteisöveron tuotosta. Työryhmä päätyy esittämään tämän sijaan suoraa valtiontukea. Kolmantena mallina työryhmä esittelee erillisen veron hautaustoimesta.

Tuen suuruudeksi esitetään 114 miljoonaa euroa. Lisäksi kirkollisveron kannosta perittävään korvaukseen esitetään 6 miljoonan euron vähennystä, jonka vuoksi kirkon saama tuki olisi käytännössä 120 miljoonaa euroa vuodessa.

”Yhteiskunnallisten tehtävien” ja tuen niputuksesta

Fraasi "yhteiskunnalliset tehtävät" on määritelty selvityksessä. Siihen katsotaan kuuluvaksi hautaustoimi, väestökirjanpitotehtävät, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkollisten rakennusten ja irtaimiston ylläpito sekä joiltakin osin myös diakonia- ja muu palvelutyö sekä lapsi- ja nuorisotyö.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yleiskäsite ”yhteiskunnalliset tehtävät” tulee tässä yhteydessä purkaa osiinsa ja luopua mainittujen tehtävien sekä mahdollisen valtion tuen yhteen niputtamisesta, koska kyseiset tehtävät ovat luonteeltaan aivan erilaisia. Jokaista mahdollista tukea tulee tarkastella erikseen asianomaisessa toiminnallisessa yhteydessään eikä uskonnolliselle instituutiolle annettavan könttätuen turvaamisen näkökulmasta.

Kirkollisveron kantokorvauksesta ja koko systeemistä

Vapaa-ajattelijain liitto pitää kirkollisveron kannosta perittävän korvauksen vähentämistä 6 miljoonalla eurolla täysin perusteettomana, ratkaisuesitykseen ympättynä piilotukena kirkolle. Mikäli yhteisöveron jako-osuuden antamisesta kirkolle luovutaan, se ei vähennä veroviranomaisen tehtäviä, koska yhteisöveron perintää jatketaan edelleen samalla tavalla, vaikka kirkko ei enää osuuttaan saisikaan. Kirkollisveron periminen veroviranomaisen toimesta jatkuisi esityksen mukaan samaan tapaan kuin ennenkin, joten korvauksen euromääräinen vähentäminen ei ole asianmukaista. Pikemminkin tulee ottaa tarkasteluun ainakin indeksikorotuksen tekeminen.

Vapaa-ajattelijain mielestä kirkon jäsenmaksun kanto kirkollisverona valtion veroviranomaisen toimesta ja ulosottomiehen uhalla on Perustuslain 6 §:n säätämän yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen kohtuuttoman ”positiivinen erityiskohtelu” kahdelle uskonnolliselle yhdyskunnalle. Perusoikeudellisesti positiivinen erityiskohtelu on perusteltua vain heikommassa asemassa olevan vähemmistön tilanteen parantamiseksi, ei suinkaan historiallisesti vahvassa enemmistö- ja etuoikeusasemassa olevan instituution aseman pönkittämiseksi. Verotusoikeus on myös käytännössä tärkein peruste koulun pakollisen uskonnonopetuksen rinnalla siihen, että lapsia ihmisoikeuksien näkökulmasta kyseenalaisesti leimataan valtion väestörekisterissä uskonnollisten yhdyskuntien jäseniksi jo ensimmäisen elinvuotensa aikana. Vaikka näin rekisteriin luokiteltu lapsi täysi-ikäisyyden saavutettuaan heti eroaisi kirkosta, hän joutuu silti maksamaan koko vuoden loppuun asti kirkollisveroa, mitä voi pitää selkeänä osaongelmana tässä kaikkiaan epäyhdenvertaisessa kirkollisverojärjestelmässä.

Hautausmaat

Selvityksessä oletuksena on hautaustoimen säilyminen edelleen suuremman valtionkirkon tehtävänä. Vapaa-ajattelijain mielestä nykyinen hautaustoimilaki on epäoikeudenmukainen. Hautaustoimi tulee säätää kuntien tehtäväksi, jotta turvataan ihmisten yhdenvertainen kohtelu uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta. Omaisuuden suojan vuoksi estettä hautaustoimen siirrolle ei ole, perustuslakivaliokunta on todennut seuraavaa: "Kirkon julkisoikeudellinen luonne merkitsee sitä, että omaisuudensuoja perusoikeutena ei ole tällaisessa yhteydessä merkityksellinen seikka. Kirkon maaomaisuus on historiallisesti pääosin perua kirkon julkisoikeudellisesta asemasta." (PeVL 71/2002 vp)

Kirkon hautausmailla yleiseen ja kaikille samanhintaiseen hautaustoimeen kuuluu hautausmaa mutta ei esimerkiksi sen kappeli. Käytännössä seurakunnilla on mahdollisuus laskuttaa kirkkoon kuulumattomilta erikseen kappelista vuokraa, koska se on usein ainoa sopiva saattotila lähellä hautausmaata. Piispainkokouksen ohjeen mukaan kappeleita ei kuitenkaan vuokrata ilman pappia suoritettavien uskonnottomien siviilihautausten käyttöön. Monet seurakunnat noudattavat tätä ohjetta, jolloin uskonnottomiin siviilihautauksiin ei kappelia myönnetä. Tämä johtaa siihen, että tällaisista käytännön syistä monen uskonnottoman vainajan omaiset muutoinkin stressaavassa tilanteessa taipuvat kirkollisen siunauksen sisällyttämiseen saattotilaisuuteen, vaikka se ei aina asianmukaisesti kunnioita uskonnottoman vainajan katsomusta.

Selvitys ei tuo esiin, että hautausmaita on selvityksessä mainittujen uskontokuntien lisäksi myös kahdella kaupungilla ja noin kymmenellä vapaa-ajattelijoiden yhdistyksellä. Vapaa-ajattelijain hautausmaat eivät saa valtion tai kunnan tukea.

Selvityksessä erotetaan hautaustoimen kuluista erilleen pääomakulut. Tämä noin 17 miljoonan erä tarkoittaa laskennallista sisäistä korkoa hautausmaiden maa-alasta, ei tosiasiallista menoa. Selvityksessä tämäkin osuus hyväksytään sellaisenaan määrärahan perusteeksi.

Vanhat kirkot

Vanhojen kirkkojen osalta selvitys toteaa, että seurakunnat pitävät myös perinnesyistä yllä kirkkoja, joiden hoito ja korjaus ovat niiden koon tai kulttuuriarvojen takia erityisen kallista. Osa peruskorjauksesta ja ylläpidosta kohdistuu rakennuksiin, joilla ei ole lainkaan tai joilla on vähän merkitystä seurakunnan toiminnalle. Seurakunnan toiminnan edellyttämä tilantarve olisi usein tyydytettävissä kustannuksiltaan huokeammassakin rakennuksessa. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä valtion tehtävä ei ole tukea sellaisten rakennusten ylläpitoa, joita uskontokunta muutenkin ylläpitää käyttöään varten. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjauksen ja ylläpidon tukeminen tukee harkita erikseen asianomaisessa yhteydessään museoviraston kanssa eikä nyt esitetyssä yleisessä köntässä.

Väestökirjanpito

Väestökirjanpito katsotaan esityksessä valtionkirkkojen palveluksi valtiolle. Tosiasiassa kirkon mahdollisuus merkitä esimerkiksi kaste ja vihkiminen suoraan väestötietojärjestelmään on pikemminkin etuoikeus, jonka ansiosta valtionkirkko voi palvella jäseniään helpommin kuin muut uskontokunnat. Tätä etuoikeutta käytetään myös lapsikasteen markkinointiin. Kuitenkin kaikkien ihmisten väestökirjanpito hoidetaan väestörekisterikeskuksen ja maistraattien toimesta. Eivät kirkkoon kuulumattomat eivätkä kirkkoon kuuluvatkaan aidosti tarvitse kirkon väestökirjanpitoa. Historiallisten arkistojen säilyttämisestä ja käytön mahdollistamisesta tulee sopia asianomaisissa yhteyksissään eikä nyt esitetyssä yleisessä köntässä.

Diakonia sekä lapsi- ja nuorisotyö

Sosiaalityö ja lapsi- ja nuorisotyö ovat lakisääteisesti kuntien vastuulla. Valtion ja kuntien tulee huolehtia niihin riittävät resurssit. Ei ole oikein paikata tuon toimen alibudjetointia antamalla toisella kädellä verorahaa kirkolliseen diakonia- ja muuhun palvelutyöhön sekä kirkon lapsi- ja nuorisotyöhön. Kirkko käyttää lapsi- ja nuorisotyöhön noin 350 miljoonaa euroa, ja siitä hyvin suuri osa menee pappien päiväkodeissa ja kouluissa harjoittamaan uskonnolliseen työhön, kuten lasten uskonnonharjoituttamiseen eli hartauksiin ja rukoushetkiin niiden omissa tiloissa sekä jumalanpalveluksiin kirkossa. Kuitenkaan uskonnonharjoitus ei sisälly varhaiskasvatuksen tai peruskoulun ja lukion lakisääteisiin tehtäviin ja opetussuunnitelman mukaan opetuksen tulee olla uskonnollisesti tunnustuksetonta. Tältä pohjalta kirkolla on varaa siirtää toimintaansa uskonnollisesta päiväkoti- ja koulutyöstä muuhun lapsi- ja nuorisotyöhön. Samalla säästyy päiväkotien ja koulujen kasvatus- ja opetushenkilöstön työaikaa lakisääteisiin ammatillisiin tehtäviin. Lisäksi päiväkodeissa ja kouluissa paranee uskonnon ja omantunnon vapauden toteutuminen, kun julkinen palvelu ei enää järjestä tilannetta, jossa ihmiset monesti vastentahtoisesti joutuvat tuomaan julki oman uskonnollisen tai uskonnottoman katsomuksensa joutuessaan tilanteeseen, jossa pitää valita osallistuuko lapsi uskonnonharjoituttamistilaisuuteen vai ei.

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

Petri Karisma Esa Ylikoski
puheenjohtaja pääsihteeri