VA2013/4s6-7

Yhdenvertainen koulu

Eristetty uskonnoton

Pienet aamuhartaudet ja rukoilu koulussa, ketä ne muka haittaavat? Kouvolan Yhteiskoulun lukion ensimmäisen vuoden opiskelija nosti julkiseen keskusteluun uskonnottomien epäoikeudenmukaisen kohtelun omalla esimerkillään. Seuraavassa Nykänen kertoo kokemuksistaan näennäisen tunnustuksettomasta koulusta ja niistä taisteluista, joihin uskonnoton voi joutua.

Sofia Nykänen

Olen Kouvolan Yhteiskoulun oppilas nyt neljättä vuotta. Koulu on aivan normaali kunnallinen koulu eikä edusta mitään maailmankatsomusta.

Koen tulevani syrjityksi koulussamme hartaiden ja vakaumuksellisten päivänavausten takia. Koulussamme on keskiviikkoisin evankelis-luterilaisen seurakunnan järjestämä "päivänavaus", jossa on hyvin usein rukoilua sekä muuta hartauden harjoittamista. Päivänavaukset järjestetään kirkkoa edustavan henkilön toimesta.

Päivänavauksen aika. Ihmiset ympärilläni alkavat rukoilla. Olen pyytänyt mahdollisuutta olla osallistumatta näihin tilaisuuksiin useita kertoja, tuloksetta. Aamunavaukset kuuluvat joka puolelle koulua, paitsi koulun saliin. Kyseessä on uskonnon harjoittamistilaisuus, ei siis opetustilaisuus, vaikka minulle yritettiin niin väittää kysyessäni rehtorilta tästä kyseenalaisesta tavasta. Vähemmistöille – uskonnottomille tai muiden kuin kristinuskon jäsenille – ei ole silti järjestetty tilaa, jonne hartaushetket eivät kuulu.

Keskustelin asiasta yhteiskoulun rehtorin kanssa keväällä 2012. Hän perusteli tilaisuuksia sanomalla "näitä on aina pidetty" ja "näin tehdään kaikissa muissakin Kouvolan kouluissa." Muita perusteluja en rehtorilta saanut. Perustelu on älytön. Tällä logiikalla voitaisiin toimia väärin missä tahansa olosuhteissa. Rikosta ei oikeuta sen väittäminen perinteeksi.

Olen ymmärtänyt, että perustuslaki menee koululain "yläpuolelle". Olen tietoinen siitä, että Suomen perustuslaissa määritellään uskonnonvapaus. Koen, ettei oikeuteni olla harjoittamatta uskontoa ole koulun toiminnan takia mahdollista. Koulu toki ilmoittaa, mitkä päivänavaukset ovat seurakunnan järjestämiä. Vaihtoehtoja osallistumiselle ei kuitenkaan esitetä tai järjestetä, pyynnöistä huolimatta.

Kun otin asian puheeksi keväällä 2012 peruskoulun rehtorin kanssa, hän ehdotti, että menisin ulos koko koulusta. Se ei ole käytännössä mahdollista, sillä enhän edes tiedä, milloin kyseinen päivänavaus on päättynyt. Se olisi muutenkin kohtuutonta, sillä kyseessä on kuitenkin minun oikeuteni, ei varsinaisesti mikään "erityiskohtelu".
Kerran aiheesta keskustellessamme rehtori nosti lakikirjan esiin ja avasi sen jostakin kohdasta näyttämättä minulle. Hän totesi löytäneensä lakipykälän koululaista, jonka mukaan kyseiset päivänavaukset ovat sallittuja ilman, että koulun tarvitsisi tehdä minkäänlaisia toimenpiteitä vähemmistöille. Hän ei kertonut, mihin lakipykälään perusteli vastauksensa, eikä näyttänyt kirjaa sen enempää. Sain käsityksen, ettei aiheesta haluttu keskustella kanssani.

Elokuussa 2013 keskustelin asiasta ensimmäistä kertaa lukion rehtorin kanssa. Keskustelussamme rehtori myönsi aamunavausten olevan täysin vakaumuksellisia. Hän ei kuitenkaan ollut valmis ryhtymään minkäänlaisiin toimiin asian muuttamiseksi. Silloin rehtorin mukaan ainoa vaihtoehto muutokselle oli se, että menisin aamunavausten ajaksi ulos koulurakennuksesta. Mainitsin, että ymmärtääkseni tämä ei ole sallittua, vaan aamunavauksen ajaksi poistumiseen käytetyn tilan on oltava sisällä koulurakennuksessa. Silloin rehtori ehdotti, että minä voin mennä koulun liikuntasaliin päivänavausten ajaksi. Käytännössähän tämä ei toimi, sillä sali on usein muussa käytössä, enkä tiedä milloin päivänavaukset loppuvat. Silloinhan koulu ei myöskään järjestä minulle vastaavaa tilaisuutta, joka on ymmärtääkseni koulun velvollisuus. Kaikki pystyisivät myös päättelemään vakaumukseni. Muille, jotka eivät halua osallistua uskonnollisiin päivänavauksiin, ei silloin edes ilmoiteta tästä vaihtoehdosta.

Koulu ei myöskään ole valmis tiedottamaan muille oppilaille siitä, että nämä vakaumukselliset uskonnon harjoittamishetket eivät ole pakollisia. Ne eivät ole pakollisia edes tähän valtauskontoon kuuluville. Kysyin, onko aamunavausten oltava vakaumuksellisia. Ei ole, kuului vastaus. Hän jatkoi toteamalla: "Minä en tästä koulusta mitään muiden uskontokuntien temmellyskenttää halua, missä sitten kalastellaan jäseniä niihin." Tosiasiassa tähänastiset aamunavaukset ovat olleet juuri tällaista jäsentenkalastelua – vaikkakin valtauskonnon puolesta. Keskustelustamme kävi ilmi rehtorin vastahakoisuus asioiden muuttamiseen.

Minulle ei tarjottu konkreettista ratkaisua uskonnonvapausoikeuteni käyttämiseksi. Rehtori totesi, että hänen täytyy antaa asian hautua. Mielestäni lain rikkomisen hautumaan laittaminen on hieman kummallista.

Lukuvuoden alussa keskustelin rehtorin kanssa jälleen kerran. Aivan aluksi hän sanoi odottavansa lukiolaisilta omatoimisuutta, ja että minun täytyisi hoitaa asia omatoimisesti. Toisin sanoen kukaan ei tekisi asialle mitään, eikä kukaan tulisi sanomaan minulle, milloin aamunavaus loppuu. Joutuisin silti olemaan yksin jossain, minne aamunavaus ei kuulu. Hän sanoi, ettei voi tehdä asialle mitään koulun ja seurakunnan ”pitkäkestoisen sopimuksen” vuoksi. Tapaamisessamme hän sanoi minulla olevan kaksi vaihtoehtoa: Joko poistun luokasta tai otan omat kuulokkeet mukaan (tai lainaan koulun kuulokkeita) ja kuuntelen vaikka musiikkia. Jos tekisin kuten rehtori käski, joutuisin selittelemään toimintaani kaikille opettajille ja opiskelijoille erikseen. Minun ei lain mukaan tarvitse selittää sitä, eikä se käytännössä olisi mahdollistakaan.

Kerroin ymmärtäneeni, ettei sellaiseen asemaan saa joutua, jossa muut ihmiset voivat päätellä vakaumukseni. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kenelläkään ei ole velvollisuutta tuoda julki uskonnollista vakaumustaan. Siihen rehtori tokaisi: "Onko sinulla sitten jotain salattavaa vakaumuksessasi?". Aikaisemmin hän oli myös kysynyt, mihin uskontokuntaan kuulun. Hän sanoi uskovansa muiden opiskelijoiden hyväksyvän minun vakaumukseni.

Tämän enempää emme ole rehtorin kanssa keskustelleet asiasta. Asiaan ei ole vielä tullut toivomaani muutosta. Päivänavauksia ei ollut keskiviikkoisin muutamaan viikkoon, mutta eräänä keskiviikkona oli jälleen uskonnollinen päivänavaus etukäteen ilmoittamatta. Niitä ei tosin ole ollut enää yhtä usein kuin ennen.


Ylen Suora Linja -ohjelmassa käsiteltiin 16.9. uskonnon harjoittamista kouluissa. Lähetyksessä esiintyi Sofia Nykänen, lukiolainen, joka kokee uskonnonharjoituksen koulussa loukkaavan hänen katsomusvapauttaan ja vakaumustaan. Vapaa-ajattelijain liitto haluaa kiittää Nykästä rohkeasta esiintymisestä ja kasvojen antamisesta koulujen pakollisesta uskonnonharjoituksesta kärsiville. Liitto on palkinnut Nykäsen 300 euron stipendillä kannustaakseen häntä ja kaikkia, niin oppilaita kuin opettajia, tuomaan jatkossakin julki koulujen ihmisoikeusrikkomukset.