Uskonnoton tapakulttuuri

Ainakin tuhansien, ellei jopa kymmenien tuhansien vuosien ajan ihmisillä on ollut yhteisöllisiä, säännönmukaisia, perinteistä kaavaa noudattavia menoja. Nämä menot ovat liittyneet joko ihmisen syntymään, täysikasvuiseksi tuloon, parisuhteen solmimiseen ja kuolemaan tai satovuoteen ja vuodenaikoihin. Menot ovat olleet luonteeltaan joko uskonnollisia tai uskonnottomia. Uskonnollisia menoja kutsutaan riiteiksi.

Uskonnottomia eli meidän mielestämme järjellisiä ihmisiä (eivät tunnusta minkään uskonnon oppeja) on varmuudella ollut jo muinaisessa Intiassa, Kiinassa ja Kreikassa. Uskonnottomien ihmisryhmä alkoi olla länsimaissa merkittävä viime vuosisadalla.

Uskonnoton tapakulttuuri on kehittynyt vapaa-ajattelijoiden ja työväenliikkeen keskuudessa. Uskonnottomat haluavat myös juhlistaa ihmisen siirtymistä elämässään uuteen asemaan ja rooliin.

Valitettavan takaiskun kehitykselle maassamme aiheutti 1960-luvun radikalismi, joka ei arvostanut tällaisia perinteitä. Tosiasia on kuitenkin, että suurimmalla osalla ihmisistä on halu juhlistaa ja viettää lapsen syntymää, aikuiseksi tulemista, avioliiton solmimista ja kuolemaa erilaisin menoin.

Vapaa-ajattelijain liitto ry. haluaa osaltaan olla kehittämässä uskonnotonta tapakulttuuria ja mm. kouluttaa puhujia ja välittää heitä uskonnottomaan tapakulttuuriin liittyviin tilaisuuksiin. Liitto myös myy näihin tilaisuuksiin liittyvää materiaalia (onnittelu- ja suruadressit jne.).

Liitto on myös osakkaana uskonnotonta tapakulttuuria edistämään perustetussa Prometheus-Seremoniat Oy:ssä (Pro-Seremoniat).

Nimenanto

Ihminen on merkkikieltä käyttävä eläin ja nimeää jatkuvasti eri asioita, jopa avaruudessa liiteleviä kivenmurikoita. Nimeämällä asiat, esineet, oliot jne. ne tunnistetaan, määritellään ja luokitellaan. Arkipäiväisempi tosiasia on, että Suomessa on etu- ja sukunimilaki, jotka määräävät, että jokaisella on oltava sukunimi ja vähintään yksi etunimi.

Uskontokuntiin kuulumattomat lapset saavat nimensä seuraavasti. Lapsen synnyttyä sairaala lähettää syntymätodistuksen väestörekisterin pitäjälle, joka taas lähettää rekisteripaperit huoltajalle/huoltajille. Huoltaja/huoltajat keksivät sopivan määrän hyväksyttäviä etunimiä ja lähettävät rekisteripaperit takaisin rekisterinpitäjälle kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.

Lapsen syntymää ja nimenantoa voidaan juhlia, jos halutaan ja mikäs sen mukavampaa. Voidaan pitää ns. nimijuhla. Nimijuhlassa voidaan pitää juhlapuhe, antaa hyödyllisiä kasvatusohjeita ja lahjoja, esittää ohjelmaa ja musiikkia. Juhla on täysin vapaamuotoinen.

Kummeja eli kasteentodistajia ei tunneta. Uskonnottomien ei ole syytä apinoida kristillistä perinnettä, jossa kummien alkuperäisenä tehtävänä on lapsen kristillisen kasvatuksen varmistaminen. Jos halutaan lapselle "nimikkoaikuiset" niin onhan se toki mahdollista, siitä vaan ei päästä mihinkään, että kyse on kristillisen kummiperinteen lainaamisesta ja vapaa-ajattelijat eivät halua suositella sellaista.

Aikuistuminen ja Prometheus-leiri

Aikuistumiskoulutus ja nuorisojuhla on meillä Suomessa varsin uusi juhla uskonnottomassa tapakulttuurissa, mutta se on samalla nopeimmin kehittyvä ja laajeneva osa tätä kulttuuria. Aikuistumiskoulutuksella on pitkät ja vahvat perinteet mm. Saksassa ja Norjassa. Prometheus-leireistä halutaan selkeä vaihtoehto kirkon rippikoululeireille kaikkialla Suomessa. Sana "Prometheus" tulee Kreikan mytologista, joka tuntee Prometheus-titaanin, joka ryösti jumalilta järjen valon ja antoi sen ihmisille, saaden siitä ankaran rangaistuksen katumatta silti (hyvää tekoaan) pätkääkään.

Prometheus-leirillä keskustellaan tärkeistä maailman ja elämänkatsomuksellisista asioista kriittisen humanistisen maailmankatsomuksen näkökulmasta. Kyse on nuorten kriittisen ajattelukyvyn tukemisesta, koettelusta ja kannustamisesta. Leirillä pyritään herättämään omaehtoista pohdintaa ja kehittämään keskustelu- ja perustelutaitoja. Tärkeää on myös nuorten yhdessäolo ja uudet ystävyyssuhteet.

Prometheus-leirit järjestää maassamme Prometheus-leirin tuki ry. Leirille voivat hakeutua vähintään peruskoulun 8.luokan käyneet nuoret.

Prometheus-leiri päättyy aikuistumisjuhlaan. Nuoret saavat todistuksen ja aikuistumista voidaan juhlia sukulais- ja ystäväpiirissä. Lapsille ja nuorille järjestetään jo tätä ennen elämänkatsomustieto-leirejä mm. Parasta Lapsille ry:n toimesta.

Yhteiselämän aloittaminen/avioliiton solmiminen

Uskonnottomat solmivat siviiliavioliiton. Käräjäoikeus (laamanni tai joku käräjätuomareista) tai henkikirjoittaja voivat vahvistaa siviiliavioliiton. Vihkiminen toimitetaan vihkimisviranomaisen virkahuoneessa tai muussa hänen kanssaan sovitussa paikassa (koti, ravintola, laiva, kartano, järjestötalo jne.).

Avioliittoa ei tarvitse välttämättä juhlia, mutta se on hyvä syy juhlia. Tosiasia on, että ihmiset kaipaavat juhlia ja juhlallisuuksia. Siviiliavioliittoa solmittaessa voidaan käyttää morsiuspukuja, morsiusneitoja, best mania, heittää riisiä, ajaa koristelulla autolla yms., jos halutaan. Perinteisen suomalaisentavan mukaan vihkimistä seuraa hääjuhla ja sen järjestämisessä jokainen voi käyttää luovaa mielikuvitusta. Sormukset ovat vapaaehtoisia.

Myös avoliiton solmimista voidaan juhlistaa vapaa muotoisesti. Suomalaiset ovat aina osanneet juhlimisen taidon. Siviiliavioliiton ja avoliiton solmimisessa on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse odottaa papin poistumista ennen juhlinnan aloittamista!

Hautajaiset ja muistotilaisuus

Hautajaiset ovat luonnollinen ja väistämätön osa uskonnotonta tapakulttuuria. Niissäkin on kyse siirtymisestä, siirtymisestä ajasta olemattomuuteen. Ihmisen psyykkinen toiminta loppuu kuoleman hetkellä kuin se olisi kynttilän liekki. Ihmisen kehon ainesosat palaavat luonnon kiertokulkuun. Näihin tosiasioihin meidän on mukauduttava.

Uskonnottomat hautajaiset järjestetään joko hiljaisesti ilman puheita, tai juhlamenoin. Hiljaisissa hautajaisissa kukat ja seppeleet lasketaan haudalle äänettömästi ja tilaisuus todetaan sopivalla hetkellä päättyneeksi. Hiljaisten hautajaisten kohdalla on tärkeää, että tilaisuuden luonne selvitetään kaikille etukäteen, ettei kukaan riko hiljaisuutta.

Hautaus voidaan järjestää joko ruumishautauksena maahan tai tuhkauksena ja tuhkan hautauksena tai sirotteluna maahan tai veteen. Tuhkauksen kohdalla muistotilaisuus voidaan pitää ennen tuhkausta tai vasta tuhkaa haudattaessa. Vainajan eläessään esittämät toivomukset oman hautauksensa suhteen tulee aina ottaa huomioon. Vainajan tiedossa olevaa vakaumusta tulee myös aina kunnioittaa. Uskonnottomien ihmisten olisi hyvä tehdä etukäteen hautaustestamentti, jossa vaaditaan uskonnottomia hautajaisia ja määrätään jopa ohjelmasta, jolloin vältyttäisiin siltä, että omaiset järjestävät hautauksen omien mieltymystensä mukaan.

Nykyisin on mahdollista tehdä eläessään hautaustoimiston kanssa suunnitelma omien hautajaistensa järjestämisestä ja tallettaa jopa kustannuksetkin etukäteen. Se on omaistenkin kannalta hyvä ratkaisu, sillä tällöin ei tarvitse miettiä järjestelyjä, ja tiedetään toimittavan juuri niin kuin vainaja oli halunnut.

Uskonnottomissa hautajaisissa voidaan pitää puhe/puheita, laulaa, soittaa, lausua runoja, kuunnella musiikkia, esiintyä jne. Hautauspuhe on ennen kaikkea lohdutukseksi omaisia ja ystäviä varten ja sillä pyritään osaltaan lievittämään surua. Hautauspuheessa muistellaan kuollutta ja niitä asioita, joita hän piti tärkeinä. Hautauspuheessa pohditaan usein myös kuolemaa ja sen merkitystä ja elämän arvoa.

On paljonkin runoja, mietelmiä, ajatuksia, erilaista musiikkia ja lauluja, jotka sopivat uskonnottomiin hautajaistilaisuuksiin.

Mitään mullan heittämistä arkulle ja "maasta sinä olet tullut" loitsuja ei lueta. Jos vainaja on kuulunut järjestöihin, niiden liput voivat juhlistaa tilaisuutta.

Uskonnottoman vainajan kyseessä ollessa ei käytetä ristejä. Vapaa-ajattelijoilla on oma liekkisymboli, jota voidaan käyttää kuolinilmoituksissa, adresseissa, hautajaisten ohjelmassa, arkussa, uurnassa ja hautakivessä. Jos liekkisymboli ei tunnu sopivalta, voidaan käyttää esim. lehvää, lintuja tai vaikka esim. purjeveneen kuvaa tai olla käyttämättä mitään kuvasymbolia. Nykyisin saa myös veistosmaisia muistomerkkejä, joita kannattaa kysyä hautakiviliikkeestä.

Hautajaisten jälkeen on mahdollista järjestää muistotilaisuus, jossa voidaan lukea adresseja, pitää puheita ja tavata toisia ihmisiä, sekä seurustella vapaasti. Suomalaisen perinteen mukaan vieraat kahvitetaan tai heille järjestetään ruokailu.

Juridista tietoa hautausvaihtoehdoista

Omista hautajaistoiveistaan kannattaa kertoa omaisille tai muille läheisille ja tarpeen vaatiessa voi laatia hautaustestamentin, jossa voi määrätä omista hautajaisistaan. Ja kuten edellä kerrottiin, hautaustoimistossa voi tehdä myös suunnitelman hautajaisistaan ja tallettaa rahaa hautajaisiaan varten.

Jos haluaa tulla haudatuksi muualle kuin virallisille hautausmaille, siihen tulee hankkia tarvittavat luvat. Lääninhallitus voi myöntää luvan yksityisen hautausmaan tai haudan perustamiseen, jos terveydelliset, ympäristönsuojelulliset ja maan suunnitelmalliseen käyttämiseen liittyvät syyt puoltavat hakemusta. Lääninhallitus myöntää myös tuhkan sijoitusluvat. Ruumishautauksen kyseessä ollessa joudutaan maaperä tutkituttamaan. Tuhkan sijoittaminen on ongelmattomampaa. Tuhka voidaan sijoittaa tai sirotella omalle tai omaisten omistamalle maa-alueelle tai vesialueelle. Luvan voi pyytää myös vaikka tutulta metsän tai vesialueen omistajalta. Hautausluvat kannattaa hakea hyvissä ajoin eläessään, kuoleman jälkeen hakeminen jää omaisille.

Yleensä ruumis tai tuhka haudataan hautausmaalle. Tuhka voidaan haudata tuhkauurnassa, tai se voidaan sijoittaa maan alle muistolehtoon tai sirotella mereen merihautausmaahan. Jos muuta hautapaikkaa ei ole saatavana, haudataan uskontokuntiin kuulumatonkin seurakunnan hautausmaahan. Näin määrätään uskonnonvapauslaissa.

Ruumis on haudattava viivytyksettä vähintään 150 cm:n syvyyteen ja vähintään 30 cm:n päähän lähimmästä ruumiista. Ruumis voidaan sijoittaa myös louhittuun hautaan tai hautakammioon, ellei siitä ole terveyshaittaa.

Polttohautaus eli tuhkaus suoritetaan krematoriossa. Tämän jälkeen tuhka on viipymättä laskettava hautausmaahan tai muuhun hautauspaikkaan. Lääninhallitus voi antaa luvan tuhkan käsittelemiseksi muulla tavoin, tai luvan tuhkan säilyttämiseksi tilapäisesti esim. kotona.

Ruumis voidaan kuljettaa muullakin kuin ruumisautolla, jos se on sijoitettu asianmukaiseen päällykseen. Lainsäädäntö ei vaadi arkun käyttämistä. Arkun voi tehdä itsekin tai käyttää voi jopa pahviarkkua, jota ainakin Enso-Gutzeit valmistaa, jos kysyntää on riittävästi.

Taustaa juhlapäiväperinteelle

Siirtymäjuhlallisuuksien lisäksi ihminen on jo tuhansia vuosia viettänyt erilaisia kalenterimenoja, jotka liittyvät vuodenaikoihin ja satovuoteen. Keskeisiä ajankohtia ovat aina olleet valoisuuden vaihteluun liittyvät ajankohdat; talvi- ja kesäpäivänseisaus, kevät- ja syyspäivän tasaus.

Talvipäivän seisaus oli juliaanisen kalenterin mukaan 25.12. Nykyisen gregoriaanisen kalenterin mukaan se on 21.12.(1994:22.12.). Päivä on tällöin lyhyimmillään, mutta aurinko aloittaa meidän näkökulmastamme ylenevän kaarensa ja valoisuus alkaa hiljalleen lisääntyä. Joulu sellaisena kuin sen nyt tunnemme pohjolassa, on vuosisatoja kestäneen kulttuurikehityksen tulos. Juhlaan sisältyy aineksia monilta aikakausilta ja monista kulttuureista.

Historiallisesti joulukuun viideskolmatta (25.12.) on auringon ja jumalien syntymäjuhla sekä vanha luontoperäinen valon voitonjuhla. Ajankohta johtuu talvipäivän seisauksesta, joka juliaanisen kalenterin mukaan oli 25.12. Monet jumalat ovat syntyneet 25.12. Tärkein näistä on Mithra, jonka syntymäpäivä oli 25.12. ja jonka juhlapäivä on sunnuntai. Mithran syntymäpäivä - voittamattoman auringon syntymäpäivä - julistettiin Rooman valtakunnassa vuonna 274 yleiseksi juhlapäiväksi. Katolinen kirkko sijoitti Jeesuksen syntymäjuhlan samaan ajankohtaan 350-luvulla, joulukuun 25.päiväksi. Mithrauskonnosta on peräisin myös loppiaiseen liittyvä tarina tietäjistä ja Betlehemin tähdestä.

Monet joulutavoistamme ovat peräisin roomalaisten saturnaliajuhlista, joita vietettiin 17.-24.12. Sieltä ovat peräisin leivonnaiset, kinkku, kynttilöiden käyttö ja lahjojen antaminen. Vapaa-ajattelijat voivat juhlia joulua aivan vapaasti auringon paluun juhlana, jolla on tuhansien vuosien perinteet.

Kevätpäiväntasauksen aikoihin juhlittiin seemiläisten, egyptiläisten ja helleenien keskuudessa jumalien kuolemaa ja ylösnousemusta. Alunperin kyse oli kasvillisuusmenoista, joiden tarkoituksena oli edistää hedelmällisyyttä, mutta ajan kanssa ne kohosivat palvelemaan vain ihmisten uskonnollisia tarpeita. Jumaluuden kuolema ja ylösnousemus ei enää turvannut vain leivän ja viinin, vaan ennen kaikkea ihmisen iankaikkisen elämän. Osallistumalla sakramentteihin oli mahdollista pelastua kuolemasta.

Vähä-Aasiassa palvotun Attiksen kuolemaa surtiin maaliskuun 22. päivänä ja hänen ylösnousemustaan juhlittiin maaliskuun 25. päivän vastaisena yönä. Vastaavanlaisia menoja kuului mm. Adonis, Osiris ja Dionysos-kulttiin. Näiden vaikutus nykyiseen kristinuskoon on täysin selvä ja ilmeinen. Pääsiäinen on vahvasti uskonnollinen juhla kristillisessä valtakulttuurissa, mutta siitäkin löytyy pakanallisia piirteitä.

Pääsiäismunat ja -ruohot liittyvät kevääseen ja kasvullisuuteen. Vapaa-ajattelijat eivät osallistu jumaluuksien kuoleman ja ylösnousemuksen juhlallisuuksiin pääsiäisenä, sen sijaan pääsiäisruohot, munat, untuvikot yms. liittyvät puhtaasti kevään tuloon ja symboloivat luonnon heräämistä talviunesta.

Juhannuksen perinteet (kokot, taiat, keskikesän juhlinta) ovat pakanallisia vaikka kirkko on (huonolla menestyksellä) yrittänyt etsiä sille kristillisiä perusteluja Johannes Kastajasta.